sanotaan että siperia opettaa. tarpeeksi kylmällä ilmalla pohjoisrantakin pystyy siihen. aamun elohopea oli miinus 21 ja ostarin liput olivat vaakasuorassa. pieni lepatus kertoi, että tuuli oli puuskittainen. tänään olisi tiedossa arktinen maraton pohjoisrannassa. pieni innostuksen täpinä poltteli sydänalassa. kriisipuhelu kollegalle varmisti että vaatetussuunnitelma on oikeilla linjoilla. ohutta ja lämmintä monta kerrosta ja päällimmäiseksi tuulensuojaa. päähuomio kuitenkin pärstävärkissä eli nenässä ja poskissa, pakkasen ja tuulen yhteisvaikutus nimittäin lähenteli miinus neljääkymmentä.

mustanaamio! porukan naamioitumistaito on näillä keleillä melkoinen!

kaiholla muistelin edellistä arktista maratonia tammikuussa 2006. olosuhteet olivat likimain samanlaiset ja siitä selvittyäni totesin että maratonmatkan haasteet ovat käyneet vähiin (eli aika on pidentää matkaa). silloin olin liikenteessä vaellusanorakissa, josta lapin keväthanget olivat hiuduttaneet tuulenpitävyyden minimiin. supikarva kyllä lämmitti miellyttävästi poskia mutta keuhkojen suojaksi piti sijottaa topin alle windstopper-hattu.

kuten todettu, pohjoisranta opettaa. tällä kertaa vedin vaatekaapista koinsyömän villakerrastoni esille. alakertaan kolme kerrosta joista päällisin oli ohut kuorihousu (nike, ei tietoakaan goresta), ja välikerros ohut trikoo jossa etupuolella oli windstopper-suoja. yläkertaan neljä kerrosta: winstopper-crafti, villat, ohut trikootakki, jossa oli windstopperit edessä, ja ohut kuoritakki (nike). jalassa villasukat, tilavat nastakengät (reebok), villapaidanhihat säärystiminä ja tuulenpitävät gaitersit. käsissä lapsilta bylsityt one-size-fits-all sormikkaat ja päällä tuulikangaslapaset. päässä tuulikalvollinen iso pipo (niin iso että kylmakarvat ja korvat peittyy) ja kaksi buffia, toinen huppuna ja toinen kaulassa leukaa suojaamassa.. tämä reissu koituikin buffi-ilosanomaksi, olin nimittäin juuri tilannut netistä villabuffin (www.buffkauppa.fi) joka osoittautui nappiostokseksi.

tuuli oli paikoin semmoinen että hädin tuskin pääsin eteenpäin. reitti oli paikoin jäinen. tuulen ollessa selän takana olo tuntui jopa tukalan lämpöiseltä. vaikka en tuntenut hikoilevani erityisen paljon, oli kuoritakin alle ilmaantunut jäähilettä jo kolmanneksi viimeisellä kierroksella. pipo oli jäätymässä kiinni kulmakarvoihin ja vastatuulipätkillä piti leukabuffia siirtää nenän ylitse, mikä teki hengityksestä vaikean oloista. muuten juoksu sujui tasavauhtia kierrosajan ollessa puolen tunnin luokkaa. viisi kierrosta sujui kollegan kanssa ja viimeiset neljä yritin saavuttaa pekkaa (joka lopuksi pisti turbovaihteen päälle ja hävisi pisteenä kaukaisuuteen kun itse jäin lyijynraskain jaloin polkemaan paikallani).

lumiauran puiden ympärille jättämät lumipaakut kertovat paljonko vuoden aikana on pohjoisrantaan tullut lunta.

loppuaika oli "takkienriisumisella myöhempään bussiin". pienellä hidastuksella ja sitten tarkalla loppukirillä tuli chrisun ihannoima palindromi (4.44.44). se oli sitten #155. etukäteisonnittelut rvp:lle viikon päästä tulevasta kahdennestasadannesta! perässä tullaan, hitaasti ja varmasti!