hyppelihiiret myökkipyökkimetsässä
lapsuuteni kirjan nimi on oiva otsikko tälle reissulle
matkan määrää (ja oikeaa ja väärää) miettiessäni olin varannut itselleni 3 tavoitetta: 300km, voitto ja SE:n uusiminen. 300km ei olisi ollut nappijuoksulla mahdoton, mikäli ensimmäinen vuorokausi menisi 160-170km haarukkaan. lopputulos oli kaksi näistä kolmesta.
imeytymisongelmien takia kärsin nestehukasta (vaikka siis imin urkkajuomaa ja suolaa kuin sieni mitään ei jäänyt elimistöön hikoiltavaksi vaan kaikki pissattiin ulos). kun 30 tuntia oli takana ja enkä ollut hikoillut tunteihin alkoi homma tuntumaan epäilyttävältä. pelkäsin että munuaiset ovat sökönä tai jotain vastaava. lisäksi jalat olivat turvonneet sellaisiksi sämpylöiksi että sukat puristivat ja kengät hiersivät joka puolelta. ja palelin kamalasti. lepotauot makarissa eivät auttaneet sillä en saanut unen päästä kiinni. ja pissatti koko ajan. vasta 42 tunnin kohdalla sain filmin hetkellisesti katkeamaan. sillä sitten mentiinkin lopuun asti.
the night of the living dead, twilight zone ja zombierunner saivat aivan uusia merkityksiä. toisen yön alkaessa, pitkän lepo- ja tuumailutauon jälkeen (mitä h**ttiä tekisi että hikoilu lähtisi käyntiin) läksin suihkuun, jonka jälkeen olin kuin uudestisyntynyt. lihakset avautuivat, vauhti löytyi ja ajatukset keskeyttämisesta painuivat taka-alalle. aloitin johdossa olleen tina kristiasenin jahtaamisen, ja pääsin ohi. kaiken kaikkiaan toinen yö oli fiiliksiltään paljon parempi kuin ensimmäinen. tina sammui ennen auringonnousua ja lähti tauolle mutta tauolta palattuaan, kun kisaa oli 6 tuntia jäljellä, lähti ihan mielettömällä vauhdilla kuromaan välimatkaa kiinni (tinan vauhtireservi on aivan omaa luokkaansa ja muutenkin kilpailijana hirvittävän kova). minunkin piti lisätä vauhtia ja vain toivoa että tina sammuu ensimmäisenä. näin siinä onneksi kävi. kulutin energiani niin totaalisesti että viimeiset kaksi tuntia olivat geeleistä huolimatta säälittävää köpöttelyä.
erityiskiitokset huoltajille akulle ja kaima-hannalle! ilman teitä olisi takuuvarmoja keskeytyksiä tullut.
kotimatka oli samanlainen painajainen kuin aina ennenkin: cimberairin kone oli niin pieni että jalkoja ei saanut oiottua. köpiksessä olivat poistaneen finskin e-check-in'in ja jouduin jonottamaan tunnin check-in jonossa. kone oli ylibuukattu niin sain odotella paikkaani kun koko muu kone oli jo saatu boardattua. onneksi pääsin bisnesluokkaan kahden liikemiehen väliin istumaan (katsoivat rajähtänyttä olemustani ja trikoitani kuin halpaa makkaraa). samppanja nimittäin vähän turrutti lihaskipuja.
Kommentit