tykkään bornholmin juoksusta. reitti on vaihteleva, mielekäs ja huolto on hyvin järjestetty. pohjoismaisten tuttavien kanssa tulee terkuteltua (ja jauhettua sitä normaalia ultrasontaa). toissavuonna juoksin siellä 24h ja viime vuonna 48h. reitti kulkee pyökkimetsän siimeksessä. pyökkien rungoissa kavaa muratteja. tänä vuonna polulla oli paljon isoja etanoita ja yöllä näkyi lamppuihin päin lentäviä isoja koppakuoriaisia. kierroksen pituus oli himpun yli kilometri.

pimeä laskutui yhdentoista maissa ja häipyi viiden pintaan. yöllä lauloi vain satakieli. juoksureitti oli ikäänkuin lamppujen valaisema tunneli, joka sulki ulkopuolelleen pimeyden. lamppujen välillä oli valaisemattomia kohtuia. otsalamppu auttoi näiden ylitse. aamunkoittoa odotti kuin kuuta nousevaa: ensin taivas näkyi vaaleampana, puiden oksat erottuivat tavasta vasten. sitten alkoi lintujen konsertti: alkuun vain mustarastaat, sitten lauluun liittyivät sepelkyyhkyt, talitintit ja lopuksi peipot ja pajulinnut. sitten aurinko nousi ja maisema muuttui uudenlaiseksi.

tällä kertaa ekat 36 tuntia meni ihan persiilleen. suola ei imeytynyt ja mahalaukusta oli suora putki munuaisiis: kaiken nesteen kävin lorottamassa puskaan pian juomisen jälkeen.

eka rakko ilmaantui jo 10 tunnin kohdalla ja 12 tunnin paikkeilla kun vaihdoin kengät, oli puolet pikkuvarpaasta rakkoa. silloin tuli ensimmäistä kertaa epäilys että joutuisin keskeyttämään. alkuvaiheessa viimevuotinen kilpakumppanini punatukka otti matsia ja yritti saada johtopaikkaa. ensimmäiset 12 tuntia kului katkaistessa punatukan henkistä selkärankaa. vielä 24h kohdalla minulla olisi ollut mahdollisuus päästä lähelle kolmeasataa, mutta kun hyytynyt olo jatkui kauas eteenpäin, tuo tavoite karkasi.

imeytymisongelmien takia kärsin nestehukasta (vaikka siis imin urkkajuomaa ja suolaa kuin sieni mitään ei jäänyt elimistöön hikoiltavaksi vaan kaikki pissattiin ulos). kun 30 tuntia oli takana ja enkä ollut hikoillut tunteihin alkoi homma tuntumaan epäilyttävältä. pelkäsin että munuaiset ovat sökönä tai jotain vastaava. lisäksi jalat olivat turvonneet sellaisiksi sämpylöiksi että sukat puristivat ja kengät hiersivät joka puolelta. ja palelin kamalasti. lepotauot makarissa eivät auttaneet sillä en saanut unen päästä kiinni. ja pissatti koko ajan. vasta 42 tunnin kohdalla sain filmin hetkellisesti katkeamaan. sillä sitten mentiinkin lopuun asti.

the night of the living dead, twilight zone ja zombierunner saivat aivan uusia merkityksiä. toisen yön alkaessa, pitkän lepo- ja tuumailutauon jälkeen (mitä h**ttiä tekisi että hikoilu lähtisi käyntiin) läksin suihkuun, jonka jälkeen olin kuin uudestisyntynyt. lihakset avautuivat, vauhti löytyi ja ajatukset keskeyttämisesta painuivat taka-alalle. aloitin johdossa olleen tina kristiasenin jahtaamisen, ja pääsin ohi. kaiken kaikkiaan toinen yö oli fiiliksiltään paljon parempi kuin ensimmäinen. tina sammui ennen auringonnousua ja lähti tauolle mutta tauolta palattuaan, kun kisaa oli 6 tuntia jäljellä, lähti ihan mielettömällä vauhdilla kuromaan välimatkaa kiinni (tinan vauhtireservi on aivan omaa luokkaansa ja muutenkin kilpailijana hirvittävän kova). minunkin piti lisätä vauhtia ja vain toivoa että tina sammuu ensimmäisenä. näin siinä onneksi kävi. kulutin energiani niin totaalisesti että viimeiset kaksi tuntia olivat geeleistä huolimatta säälittävää köpöttelyä.

lopputulos oli 281, näistä 56% ensimmäisenä ja 44% toisena vuorokautena. yleisesti ottaen porukka lähti aivan liian kovaa liikenteeseen: oma sijoitukseni nousi ensimmäisen tunnin toiseksi viimeisestä kokonaistilaston viidenneksi. suomen saalis 3-henkisellä 48h-joukkueella oli vähintäänkin mahtava. kaksi SE:ta, miesten sarjan 3. sija ja naisten voitto. kokonaiskisan sijat 3, 4 ja 5. osallistujia 48 tunnin sarjoissa oli yhteensä 25.

erityiskiitokset huoltajille akulle ja kaima-hannalle! ilman teitä olisi takuuvarmoja keskeytyksiä tullut.

kotimatka oli samanlainen painajainen kuin aina ennenkin: cimberairin kone oli niin pieni että jalkoja ei saanut oiottua. köpiksessä olivat poistaneen finskin e-check-in'in ja jouduin jonottamaan tunnin check-in jonossa. kone oli ylibuukattu niin sain odotella paikkaani kun koko muu kone oli jo saatu boardattua. onneksi pääsin bisnesluokkaan kahden liikemiehen väliin istumaan (katsoivat rajähtänyttä olemustani ja trikoitani kuin halpaa makkaraa). samppanja nimittäin vähän turrutti lihaskipuja.

sain nukuttua kokonaiset kuusi tuntia ennen kuin aamu aukeni uuteen työpäivään. en tiedä mitä pystyisin tekemään niin että näyttäisin tekeväni jotain, mutta että en kuitenkaan tällä keskittymiskyvylläni pilaisi mitään. jos vaikka lähtisi etsimään kanttiinista jotain syötävää....