marraskuussa kelit voivat olla oikullisia. torstaiaamuna oli kymmenisen senttiä vastasatanutta lunta, joka iltaan mennessä loskaantui ja perjantaiksi sitten jäätyi. tällä pohjustuksella oli haasteellista lähteä lauantaiksi kiertämään pohjoisrantaa. kaivoin kaapista nastalenkkarit ja laskin toisen kengän päkiässä enää kolme nastaa. viimevuotinen kunnon talvi oli vienyt veronsa.

mönzin kanssa tapasimme pukkarissa ja ehdotin suunnitelmaa että juoksisin vk-sykkeillä hänet kiinni. mönz arveli olevansa 5.30 vauhdilla liikenteessä. lähdön hetkellä pakkasta oli miinus kaksi. ylämäki sillalle oli möykkyjäinen ja irtoluminen ja jouduin asettelemaan askelta että vasemman kengän kolme päkiänastaa olisivat löytänyt otteen. alkuun vk-vauhti tuntui ihan mukavalta, mutta kahden päivän työmatkajuoksut rospuuttokelissä veivät veronsa ja odottelin mönzin selän saavuttamista kuin kuuta nousevaa. taisi vauhti kuitenkin olla lähempänä viittä kuin viittä ja puolta. puolimatkan väliajaksi kellotin 1.59 ja kääntöpaikan tienoilla sain kuin sainkin juttuseuran kiinni. lumentulo hellitti hetkeksi jatkakseen uudelleen. lämpötila nousi plussan puolelle ja kostea viistoräntä poltteli poskia. maali ei tullut vastaan yhtään liian aikaisin.

juoksun jälkeen laskin vasemman kengän päkiästä enää kaksi nastiaa. iltalukemisena aloitin erkinjuntin tämänvuotisen vuosikirjan "kunnon elämää".  niitä juttuja on mukava lueskella - kiitoksia taas kerran! kirjasen välissä oli rautavedeltä otettu kuva yhdessä taivaltavista 400+ ja 1400+ kerholaisista.