lapset suostuivat olemaan paloheinämaratonin verran kaksistaan kotona. pakkasta oli miinus kymmenen ja iltapäivälle oli luvattu yhden täplän lumisadetta. reitti oli aurattu ja pohja kova. muttamutta: lähdön jälkeen alkoi lumisade, joka jatkui iltaan asti. lunta tuli aika ajoin jopa kolmen täplän verran ja reitti puuroutui jo parin kierroksen jälkeen. silmäripsiin tarrautuneet lumihiutaleet heikensivät ajoittain näkökykyä. ainoa positiivinen puoli oli sunnuntaihiihtäjien vähyys, ei tarvinnut latupätkää väistellä. juoksu sujui väkinäisesti tasaisella 34 minuutin kierrosvauhdilla tuottaen loppuajaksi 4.31.xx. tätä voi kutsua varsinaiseksi työvoitoksi sillä kisaan lähtökin tuntui varsin väkinäiseltä. vuoden 2010 paloheinämaratonit taitaa olla nyt kasassa.