olen luovuttaja. vielä parikymmentä vuotta sitten luovutin 60 päivän välein, mutta säädösten ja elämäntilanteiden myötä luovutan tätä nykyä harvemmin, noin pari kertaa vuodessa. kyse ei ole luuseriudesta vaan verenluovutuksesta. http://www.veripalvelu.fi/www/verenluovutus. kerrallaan luovutetaan noin 450ml verta, joka vastaa noin 10% verimäärästä. luovuttajalle on määrätty painoraja (50kg), hemoglobiiniraja (naisilla 125), aikaraja edellisestä luovutuksesta (naisilla 90 päivää) ja nippu muita säädöksiä koskien esim tatuointeja ja matkustelua. veriryhmäni on B-, jota suomalaisilla esiintyy noin 2% väestöstä.

tällä kertaa hemoglobiiniarvoni oli 128, tarkoittaen että luovutuksen jälkeen jäljellä olisi hapenkuljettimia vain 115 yksikköä. ´tuo tuntuu kunnon heikkenemisenä, mm. rappusten nousu puuskututtaa. olen aiemminkin luovuttanut maratonviikolla, joten tiedän että loistotulosta ei ole tiedossa. tällä kertaa luovutus osui tiistaille ja kisa lauantaille eli neljän viikon päähän.

merihaassa oli lumimuhjua tiellä, pakkasta lievästi (-2) ja kohtuulievä suvituuli. läksin kepeällä askeleella timojen, mb:n ja rvp:n peesiin ja meno tuntui mukavalta. kympin jälkeen mb ja rvp kirivät irtiottoa ja ymmärsin, että jos lähden mukaan tulee noutaja. puolimatkan aika oli 2.13. tämän jälkeen jumittivat reidet, pintaan puski tuskanhiki, heikotti, silmissä sumeni ajoittain, yskä syveni ja hengästytti toden teolla. maaliin saapuminen oli siis työvoitto noutajan vaaniessa niskan takana. loppuaika oli 4.39. toivottavasti hän, joka sai hemoglobiinini tarvitsi sitä enemmän kuin minä.

kiitoksen maunolle 100+ kahveista ja rvp:lle kotimatkasta. pari hönkäystä astamapiipusta illalla sai taas hengen kulkemaan lähes normaalisti. enää 19 jäljellä juhlajuoksuun!