viikon maraton oli 102 phm. viikolla olivat pyörätiet olleet jäiset, mutta viikin latupohjat taasen pitävät. arvelin että yleensä hyvin huolletut keskupuiston väylät olisivat vanhoilla nastareilla selvitettävissä. väärin, niin väärin. hesarin sääennuste lupasi kolmen täplän lumisadetta keskipäivälle. että semmoinen keli.

starttihetkellä ei satanut, mutta pivet näyttivät oudon poimuttuneilta. ritva kertoi ajaneensa lumipyryn läpi vihdissä.olavi vietti syntymäpäiviään - onnea! hiihtomajan mittari näytti miinus kaksi. lipsui, lipsui. onneksi tie ei ollut täysi peili, pieni mökkyisyys ja paikka paikoin paistavat hiekanmurut antoivat vähän toivoa. pahin kohta oli hakuninmaan suora, missä reunoissakaan ei ollut pitoa (siellä alkumatkasta lauloi mustarastas). yritin juosta kanta-askelella, sillä päkiänastat olivat pääosin irronneet. kolmannella kierroksella alkoi hentoinen lumisade ja viimeinenkin pito hävisi. kaatumajäljistä pystyi arvailemaan pahimmat kohdat. kuljettiin miikan kanssa peräkanaa lyhyellä askeleella tikuttaen. lumisade yltyi. taka- ja sisäreidet kipeytyivät niin että pitävissä kohdissa ei ollut enää paukkuja millä kiriä. nopeimmatkin juoksijat näkyivät vaihtaneen hölkkäsarjaan :) viimeisellä kierroksella lunta oli jo niin paljon ja se oli niin märkää että pitokin parani. mutta kirikyky oli mennyttä. miikan kanssa tultiin kunnon ultraajien tapaan maaliin käsi kädessä aikaan 4.33.40.

näitä reissuja pitää muistella kesällä kun tekee mieli valittaa helteestä. 12 jäljellä. kiitos kaunis jälleen kerran andersille. marisijat juoksee mutta tosi sissit huoltaa!