lauantaina piti olla veljenpojan synttärit. torstai-iltana sain soiton että pippalot siirtyy mahataudin takia viikolla. piti siis sittenkin startata maratonille, ja jo puhelinsoiton aikana harmittelin kun torstaina tuli juostua kolme lenkkiä. arvasin että lauantain kisasta tulee raskas. harvoin olin niin oikeassa.

keli oli lähes mitä parhain, tyyni ja sumuinen kuin mikä. pohjoisrannalta ei tervasaarta nähnyt. reittikin oli itäosan jäätikköä lukuunottamatta mainiossa kunnossa. päätin ottaa päälleni viikolla vastaanottamani pyöräilymekon (www.hotvelociti.com) päälleni. onneksi timo oli pellepuvussa liikenteessä, niin sain vähän vähemmän katseita osakseni. hakaniemenrannassa minulla oli henkilökohtainen sparrausjoukko - kaksi kaveria pilkillä - jotka huhuilivat aina heidät ohittaessani. käsittääkseni he olivat ns. nauttineessa kunnossa ja ilmeisesti siirtyivät sisätiloihin tuntia ennen maaliintuloani. puolivälin kohdalla sumuisuus hellitti ja tuuli alkoi tuntumaan niinkuin pohjoisrannassa aina. kevään ensimmäinen harrikka oli herännyt talviuniltaan. pressanlinnan ympärillä kiemurteli jono (avoimet ovet).

juoksu lähti kulkemaan tahmeahkosti ja kahden kierroksen jälkeen piti himmata vauhtia. toinen puoliska oli huomattavasti hitaampi kuin ensimmäinen, jalka ei vaan kertakaikkiaan noussut. mutta oli ilo silmälle seurailla heitä, joilla kulki hyvin. pekka (miksei molemmat) - onnittelut upeasta juoksusta! oma loppuaikani oli 4.26.45.