parhaan lahjan saa hommaamalla itse. valinta oli helppo: koska a-mies oli sponsoroidulla ryyp (anteeksi) ryhmämatkalla äitienpäiväviikonlopun, oli äidille baana auki. lehmä on vanha juttu, mutta onko kukaan saanut lahjaksi puoltatoista maratonia? tytölle hommasin lapsenvahdin parin tunnin shoppailuseuraksi, tehtävänä oli ostaa farkut (tehtävä, johon meikäläisen hermokapasiteetti ei riitä).

ETKOT vietettiin paloheinässä maratonin tiimoilta. otin juoksun maltillisesti voimia säästäen nauttien upeasta kevätaamusta. nämä ovat hetkiä elämässä, mitkä pitäisi syövyttää muistiin (linnunlaulu, hento lehtien vihreä, auringon lämpö). seuralainen, joka oli samalla päiväohjelmalla liikkeellä, pysyi tahdissa koko matkan. loppuajaksi kellotettiin 4.41 (mikä on SW). suurkiitos kisaseuralle! kiitokset andersille järjestelyistä! kyllä juoksukaverit on todellisia helmiä ilahduttamassa tavallista taapertajaa. peseydyin paloheinässä ja vaihdoin vaatteet. heitin hyvinpalvelleet newbalancet ikuiseen kiertoon. join pari gainomaxia ja söin pari geeliä ja jugurttipäällystettyjä pähkinöitä. paikkasin pari pikkuista rakkoa. ja baanalle. paloheinän mökin mittari näytti viittätoista astetta.

JATKOT vietettiin helsinki city runin tiimoilta. sain auton laakson ratsukentälle parkkiin ja olin eltsulla noin kolme varttia ennen puolikkaan starttia. aurinko paistoi lämpöisesti ja porukkaa oli massiivisen paljon. suunnitelmana oli alittaa kaksi tuntia, mutta se jäi haaveeksi. alkumatka kului ihan rennosti aikataulussa mutta mutta. en ollut syönyt tarpeeksi kisojen välissä ja energiat loppuivat. jugurttipähkinät pyörivät mahassa ja olo oli aika karmea. tapasin reitin varrella lapseni, jotka kertoivat jättäneensä kotiin sekä avaimet että kännykät ja kysyivät milloin olet kotona. plääh. loppumatka muuttui kotiinpääsytaisteluksi. loppuaika oli 2.06 netto (PW). kaahasin asap kotiin ja vielä ehdittiin lasten kanssa kauppaan (kisavaatteissa).

 etkot on juhlittu, jatkot on jäljellä.