joku sanoo että treenaaminen on masokismia. minä sanoisin että treenaamatta jättäminen se vasta masokismia onkin. perustelut alla:

tour de helsinki on syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina järjestettävä 140km kuntoajo (polkupyörällä). siis kuntoajo, jossa on ajanotto ja kilpailunumerot. ilmoittauduin heinäkuussa mukaan koska arvelin elokuun lomailun aikana saavani ajokilometrejä pohjalle. väärin, niin väärin.

sää oli onneksi lämmin ja tyyni. mukana oli kaksituhatta fillaristia. sijoittauduin 25km/h nopeusryhmään mutta alkuhässäkässä hukkasin porukan. alkuhässäkkä autosaattueessa oli aikamoinen ja laskin hukanneeni tähän loppuajasta ainakin vartin. a-mies oli töissä ja lapset vannotettu tappelemattomuuteen ja videoiden tuijottamiseen. ensimmäinen "äiti, on tylsää"-soitto tuli lähtöviivalla. seuraava tuli oittaatta lähestyttäessä ja meinasin ajaa liikennemerkkiä päin. kolmas soitto tuli alamäessä ja meinasin tiputtaa puhelimen..... ensi vuonna otan handsfreen ;)

toisella ruokapisteellä tuli 25km/h ryhmä takaa vastaan ja menin joukon jatkoksi. sadan fillaristin peesissä ajaminen on huomattavasti helpompaa kuin tuulen halkominen yksin, mutta se haitariliike..... paippisten (n 100km) kohdalla oli jalat jo niin hyytelöä etten pystynyt polkemaan seisaalteen. viimeiselle ruokapisteelle en enää viitsinyt pysähtyä ja jatkoin pienissä ajoporukoissa maaliin.