nyt tuli todistettua sekin että kaksi ultraa kahden viikon välein on mahdollista, mutta ei kovin järkevää. tallinnan keli oli ihanteellinen: tihkusadetta ja +15, paloheinän keli jotain aivan muuta: pilvetöntä ja +27. varustauduin matkaan sekoittamalla monta eväspullollista suolavettä, vatsani kun kestää hyvin huonosti maltoa. pariin pulloon sekoitin kaapista löytyneet dexal pro-urkkajuoman jämät. energianlähteeksi varasin powergelejä, mehukeittoa, mountain dew'ta ja risifruttia. olisi pitänyt lukea järjestäjien ruokatarjonta vähän paremmin niin olisin tuonut mukaan myös kokista.
tavoitteena oli "jokainen sentti mikä menee maratonin (#97) päälle on silkkaa voittoa", eli edes maaliin pääsyä en pitänyt varmana nakkina. seitsemäänkymppiin asti kulki kevyesti, alle 11.30 loppuaikaa ennustaen, mutta sitten iskivät realiteetit päin kasvoja. yhtäkkiä ilman ennakkovaroitusta suu tuli kuivaksi kuin beduiinin sandaali. vaikka huoltopisteellä join pari mukia ja otin suolaa niin aina takakiepin kohdalla ilmaantui beduiinin sandaali kitusiin. yritin keskityttyä lisäsuolaan ja nesteytykseen, mutta nestetasapaino alkoi kunnolla korjaantumaan vasta tunnin päästä. tässä välissä ehti vauhti tippumaan lähes hiipimiseksi ja odotin kauhulla seuraavia nestehukan oireita: vilutusta ja kanalihaa. onneksi näitä ei ilmaantunut sillä silloin olisi kyse jo vakavasta kuivumisesta. aina ei nesteen imeytyminenkään näytä olevan suolasta kiinni, ehkä mahalaukun limakalvo yksinkertaisesti "menee lukkoon". tiedä häntä (samasta jutusta taisi olla kyse bornholmin 24h-kisan viimeisillä tunneilla).
välittömästi kun luonnollinen hiki puski esiin, osoitti vatsa oireita liikatoiminnasta. ennen kisaa naamaan heitetyt kaksi imodiumia olivat ilmeisesti menettivät tehonsa. muutaman puskareissun jälkeen, "ettei muuttuisi paskareissuksi koko loppukisa", kaivoin laatikostani pari imodiumia ja suoli rauhoittui noin tunnin päästä. vaikka tunnin juoksua ripulia pidättäen tuntuu pitkältä ajalta, se on näissä kisoissa vain murto-osa kokonaiskestosta. kun suolen kouristelu loppui, meno alkoi taas maistumaan vaikka väsymys oli vienyt pahimmat paukut pois. eli sen kummempaan loppukiriin en venynyt. maali tuli eteen ja kello pysähtyi loppuaikaan 12.19. tässä vaiheessa alkoi taas ajatusleikki siitä että mitä tekisin jos kisa jatkuisi yön yli....
tavoitteena oli "jokainen sentti mikä menee maratonin (#97) päälle on silkkaa voittoa", eli edes maaliin pääsyä en pitänyt varmana nakkina. seitsemäänkymppiin asti kulki kevyesti, alle 11.30 loppuaikaa ennustaen, mutta sitten iskivät realiteetit päin kasvoja. yhtäkkiä ilman ennakkovaroitusta suu tuli kuivaksi kuin beduiinin sandaali. vaikka huoltopisteellä join pari mukia ja otin suolaa niin aina takakiepin kohdalla ilmaantui beduiinin sandaali kitusiin. yritin keskityttyä lisäsuolaan ja nesteytykseen, mutta nestetasapaino alkoi kunnolla korjaantumaan vasta tunnin päästä. tässä välissä ehti vauhti tippumaan lähes hiipimiseksi ja odotin kauhulla seuraavia nestehukan oireita: vilutusta ja kanalihaa. onneksi näitä ei ilmaantunut sillä silloin olisi kyse jo vakavasta kuivumisesta. aina ei nesteen imeytyminenkään näytä olevan suolasta kiinni, ehkä mahalaukun limakalvo yksinkertaisesti "menee lukkoon". tiedä häntä (samasta jutusta taisi olla kyse bornholmin 24h-kisan viimeisillä tunneilla).
välittömästi kun luonnollinen hiki puski esiin, osoitti vatsa oireita liikatoiminnasta. ennen kisaa naamaan heitetyt kaksi imodiumia olivat ilmeisesti menettivät tehonsa. muutaman puskareissun jälkeen, "ettei muuttuisi paskareissuksi koko loppukisa", kaivoin laatikostani pari imodiumia ja suoli rauhoittui noin tunnin päästä. vaikka tunnin juoksua ripulia pidättäen tuntuu pitkältä ajalta, se on näissä kisoissa vain murto-osa kokonaiskestosta. kun suolen kouristelu loppui, meno alkoi taas maistumaan vaikka väsymys oli vienyt pahimmat paukut pois. eli sen kummempaan loppukiriin en venynyt. maali tuli eteen ja kello pysähtyi loppuaikaan 12.19. tässä vaiheessa alkoi taas ajatusleikki siitä että mitä tekisin jos kisa jatkuisi yön yli....
ajoin kotio suihkuun ja tarkastelin vauriot. yhden varpaan pää oli pelkkää rakkoa mutta muuten pääsin suht vähällä. imovane ja lääkekaapista kahmitut punaisen kolmion särkylääkkeet toivat unen ja nukuin suht rauhallisesti ilman vessassa ravaamista kuusi tuntia. aamulla en meinannut saada silmiä auki ja peili kertoi karsean totuuden: naama oli turvoksissa kuin pahemmankin ryyppyputken jälkeen. silmien alla oli hirvittävät pussit. jalkojen toiminnassa ei ollut sen suurempia ongelmia, mutta maha ei suostunut vetämään mitään koko päivänä. vähänkin jugurttia kiinteämpi ruoka jäi mahalaukkuun möyrimään ja närästämään.
enää kolme MasUa niin minustakin tulee paloheinän fakiiri.
Kommentit