viikon kesti tämän raportin aikaansaaminen.

pe-aamuna läksin normaalia aiemmin töihin että joutuisin käyttämään mahdollisimman vähän ylituntivarastoa. superseacat lähti 16.20 makasiiniterminnalista. meitä oli koolla ihan mukava joukkio, pääosa suomalaisedustuksesta. tallinnan satamassa satoi rivakasti, sade hiipui ja tapasimme toisella laivalla tulleet suomalaiset joiden kanssa kävelimme tapahtumapaikalle kadriorgin puistoon.

pilvet roikkuivat huolestuttavan alhaalla ja ennen lähtölaukausta satoi. mieleeni muistui miten tuusulajärven maratonilla toukokuussa kosteus hankasi rakkoja, joten lähdössä mieliala ei ollut paras mahdollinen. lisäksi juoksuhameessa alkoi reidet hiertymään ja vaikka matkan varrella lisäsin vaseliinia, olin jo melkein vaihtamassa trikoisiin. onneksi sade lakkasi, hame pysyi päällä ja mieliala koheni sen myötä.

järjestelyt olivat huippuluokkaa. kierros oli 1.27km , huoltopiste ultrajuoksijan makuun tehty, kilpailijoiden käyttöön sadesuojattuja pöytiä ja bajamajat. chip-ajanotto ja kierroksen yhteyteen pystytetty seuranta-screeni jossa näkyi kierrosten lukumäärä ja viimeiseen kierrokseen käytetty aika auttoi matkan kulun seurannassa. kyllä sukulaiskansat osaa!

läksin kevyeltä tuntuvaa 9km/h-vauhtia, sillä tavoitteni oli tulos lähempänä 110:ta kuin sataa. toisin kuitenkin kävi. maraton, 33 kierrosta kului aikaan 4.40. menimme vennikkaan heleenin kanssa hyvin tasatahtia, alkumatkasta alkoi tosin käymään hermoon oma peesissä roikkumiseni joten jättäydyin suosiolla näköetäisyyden ulkopuolelle. kuudesta tunnin kohdalla alkoi armoton väsymys joka kesti kahdeksaan tuntiin asti. kisan alle tehty työpäivä ilmeisesti alkoi vaatimaan veroaan. lisäksi yökisassa olen todennut tuntien 03-05, eli auringonnousun odottamisen ajan, vaikeimmiksi.

yö oli samettinen ja lämmin. reitti oli valaistu eli otsalamppua en tarvinnut. huoltopisteen jälkeisessä mutkassa kuului äänekäs siritys, montelan veljekset tunnistivat äänen lähteen hepokatiksi. sirinä, joka tosiaan erosi heinäsirkan sirinästä, muistutti lähinnä vauvan helistimen helinää. mietiskelin kierros toisensa jälkeen, muistuttaisiko kalkkarokäärmeen helinä tuota ääntä... sade siis lakkasi puoliltaöin ja parin tunnin päästä pilvetkin kaikkosivat. aurinko nousi viiden maissa mutta alkoi kunnolla paistamaan ja lämmittämään vasta klo 7. hepokattien ääntely loppui hieman ennen auringonnousua.

tässä kisassa päätin olla käyttämättä maltosekoituksia, koska olen aiemmin huomannut miten malto jää turvottamaan eikä imeydy kunnolla. energiani otin powerbarin geeleistä jota kertyi pienoinen varasto viime kesän HCM:llä, missä keräsin vyölaukullisen avaamattomia geelejä maasta geelipisteen jälkeen. lisäksi mukana oli kolme risifruttia, joiden syöminen antoi luvan kävellä hieman pidempään huoltopöydän jälkeen. ylipäätään yritin käännyttä aivojeni joka kierroksella sanelemat huoltotarpeet ja kävellä juoman/syötävän kanssa vain joka toisella tai joka kolmannella kierroksella. se on kumma miten aivot yrittävät kaikkensa että homma pysähtyisi, vaikka koneisto ei tarvitse nestettä eikä energiaa mennäkseen eteenpäin.

lopulta kuului pamaus ja se oli siinä. pari kierrosta aikasemmin annetut muovikapulat asetettiin radalle lopetuskohtaan, minkä mukaan viimeinen vajaa kierros mitattiin. tulos oli 101km ja vähän päälle. odottelimme palkintojen jaon ja bussi vei kalevin stadionille suihkuun. suihkun jälkeen vaappuva suomalaisseurue jatkoi satamaa kohti ruokailemaan, laivaan ja kotiinpäin. perheellisenä ja lasten valvottamana otin ennakoivat nokoset laivassa niin illalla jaksoin selviytyä valveilla melkein normaaliin nukkumaanmenoaikaan asti. univelkojen poisnukkuminen kesti viikon. maanataina olin jo juosten töissä. kokonaisuudessaan sain kaksi rakkoa, joista toinen tuli kynnen alle (ko. kynsi tulee lähtemään kahden kuukauden kuluttua).

seuraavana koitoksena on masokistin unelma joka juostaan viikon päästä paloheinässä.