lähtökohta maratonin juoksemiseen oli kurja, nilkka oli vähän arkana vaikka yöllä pidetty teippaus olikin laskenut turvotuksen. olin henkisesti valmis dnf:aamaan. arvoin pukeutumisen suhteen ja päädyin pitkiin trikoisiin, lyhyisiin siihen päälle windstopper-paitaan ja t-paitaan. ja pipoon ja hanskoihin. ja tietysti hameeseen. ekalla kierroksella tuli kuuma ja heitin t-paidan ja lyhyet trikoot huoltopisteeseen. tokalla kierroksella alkoi trikoot hiertämään takapuolta (olin kokemattomuuttani unohtanut rasvauksen). huutelin ea-pisteelle vaseliinia kolmannelle kierrokselle lähtiessä mutta kas kehveliä sitä ei ollut (tästä järjestäjille piiiitkä miinus). vedin lyhyet trikoot takaisin päälle, se lopetti hankaavan liikkeen ja takalisto säilyi pahemmilta vaurioilta. vähän ennen viimeiselle kierrokselle kurvaamista alkoi sade. vesi yhdistettynä tuuleen blokkasi pintaverenkierron ja jalat piti pakottaa etenemiseen. mutta niinhän se maalikin oli pian käsillä. uusittu reitti oli hankala hahmottaa kun oli niin paljon käännöksiä, mutta vesitornin pitkän nousun puuttuminen oli plussaa. ja toinen pitkä miinus järjestäjille naisten 100+ sarjan puuttumisesta (tämä on selvää syrjintää).

nilkka on vähän turvoksissa nivelen päältä. matkalla mm. kaltevat tienpinnat ja äkilliset sivuliikkeet tuntuivat pahalta. huominen näyttää miten jatketaan. ainakin lepoviikolla, koska tälle viikolle tuli kilometrejä yli 130.

KAKSI PÄIVÄÄ VANTAAN JÄLKEEN: niinhän se on että kun juoksee niin että jotain paikkaa varoo, asento muuttuu ja joku toinen paikka kipeytyy. kipu siirtyi eilen nilkasta selkään.