olin lähtöhetkellä ihan varma että E24 menee käteen. flunssa, edellisen viikon maraton ja yleinen valmistautumattomuus painoivat alla. en lähtenyt millään tavoitteella liikkeelle, kunhan edes saisi maratonista merkinnän. jätin kellonkin pois, olihan sentään radalla kello.

porukka lähti ihan villinä liikkeelle ja oli täysi työ pitää oma vauhti. päivän taktiikkani oli jako neljään: 6 tunnin pätkissä, vartin välein huolto- ja kävelytauko. olin viime kisoista senverran viisastunut että maltoa ei ollut yhtään mukana. olin jakanut juomapulloihin kaksinkertaista gutzya, sitä kun maha tuntuu sietävän. lisäksi mukana oli kasa risifrutteja ja hunaja-maapähkinävoi leipiä. ja kaikkea muuta kuten patukoita ja geelejä joita loppujen lopuksi söin hyvin vähän.

hallin ilma oli lämmin ja kuiva. maratonin väliaika oli viitisen tuntia. kuuden tunnin kohdalla alkoi ääni mennä ja välttelin puhumista. puliltaöin oli vajaa sata kilsaa kasassa ja hengitys alkoi sujua heikommin. hengittelin kortisoni- yms muita suihkeita mutta apu tuntui olevan aina väliaikainen. kokeilin antihistamiinia ja se irroitti ensimmäisen limapaakun, mutta ei niitä seuraavia.

kahden maissa olin kypsä kotiinlähtöön. mietin selviänkö hengissä jos jatkan koko vuorokauden. hietsu kielsi keskeyttämisen ja itsekin päätin että jään radalle jos on mahdollisuudet sataan mailiin. puhkoin rakot ja vaihdoin akuankka-kengät (normaali kengänkokoni on 38, maratonkengät ovat 39, nämä ultrakengät ovat kokoa 41). olin myös hyvin tietoinen siitä että olen taipuvainen näihin yökriiseihin joten pyrin hoitamaan nesteet suolat ja sokerit kuntoon jos vaikka kisa kohdaltani ei keskeytyisikään. kävelin tunnin verran kunnes olo tasaantui. sitten läksin juoksuun. keuhkot kestivät juoksua vain 50m pätkissä joten juoksin kaarteet ja kävelin suorat. tai toisinpäin. tuon juoksupätkän pystyin menemään aika irtonaisesti ja hapottomasti, joten kokonaisvauhtini oli nopeampi kuin yhtäkyytiä töpöttäen. lisäksi kovemmalla juoksuvauhdilla oli eri lihakset käytössä joten juoksu tosiaan kulki. sata mailia tuli täyteen vähän aamukymmenen jälkeen. sen jälkeinen tavoite oli saada kasaan 172km. tämäkin sitten loppupeleissä ylittyi.

kaikkea ei voi ennustaa. tällä kertaa tulos oli huomattavasti parempi kuin ennuste. nyt vaan jäi kaihertamaan että mikä olisikaan ollut tulos jos ei olisi ollut flunssaa, en olisi juossut maratonia viikkoa aiemmin, olisin tankannut huolella ja keuhkot olisivat pelanneet.

illalla väsytti mutta ei mitenkään mahdottomasti. askel oli kankea mutta ei niin kankea kuin ensimmäisen maratonin jälkeen. alkuilta kului keuhkonkappalita yksiessä, äänikin alkoi muuttumaan normaaliksi. tänään juoksin töihin (3km). puolisen tuntia siinä meni mutta ei tuntunut pahalta, pikemminkin avasi paikkoja. rappusetkin menee alaspäin vaikeuksitta. ei muuta kuin uutta matoa koukkuun!