tällä kertaa montrail ei ollut reitinvalinta vaan jalkinevalinta (kiitos a-miehen marraskuisen työmatkan ja internetin, jolla selvitin missä niitä myydään. oli muuten alennuksessa). reittinä oli kaupungin kaira pohjoisrannassa. montraileilla olin aiemmin juossut vain yhden luhkäsen lenkin, mutta nyt päätin kokeilla niitä pidemmällä matkalla ettei tule yllätyksiä (jos vaikka lähtisi tammikuun kotiradalla maastoon).

joulu oli sujunut perinteisissä merkeissä. isäntä oli perinteitä vaalien päivystänyt joulupäivän yli ja perinteen mukaan oli väsynyt ja huonotuulinen kun kuuli että emäntä lähtee kisaan. hänen mukaansa kisa tuli täytenä yllätyksenä vaikka kolme edellistä tapania oli kulunut pohjoisrantaa nylkkiessä. minun piti viedä kuopus aamulla pariksi tunniksi pois kotoa että isäntä saa torkahdusrauhan. kahdeltatoista nakkasin tytön kotiin ja lähdin samalla ovenavauksella paahtamaan (lievä ylinopeus) merihakaa kohti.

perille pääsytäni (10 min ennen starttia) huomasin että tuli otettua aivan liian vähän vaatetta päälle. palelin ensimmäisen tunnin ja vauhti täytyi pitää tarpeettoman reippaana että sai lämmöntuoton käyntiin. tuuli oli posketon. onneksi en ollut ottanut purjemaista tuulipukua ylle, koska vastatuulella eteenpäin pääseminen olisi ollut mahdotonta. lisäksi tervasaren sillalla tuntui että sivutuuli paiskaa mereen. onneksi kyseessä oli vain maraton eikä pidempi matka (kisan jälkeen juttelin miikan kanssa ja miikka oli miettinyt ihan samoja juttuja). loppua kohden matkanteko hieman hidastui tehden keskinopeudeksi noin 6min/km.

olin parkkerannut auton pallohallin eteen, joten tuloksen kirjoitettuani hyppäsin niine hyvineni autoon ja hurautin kotiin autonlämmitin täysillä. isäntä lähti samalla ovenavauksella elokuviin. lämmittelin suihkussa hyvän tovin ja vasta parin glögilasin jälkeen tuntui että elämä voittaa. onneksi joulunpyhät ovat ohi tältä vuodelta....