olin päättänyt että tämä oli kevyt viikko ja että kevyellä viikolla tulee kilometrien jäädä alle sadan. tässä edesauttoi alkuviikon vetämätön olo jolloin juoksentelin työmatkat lyhintä reittiä. torstaina juoksin töihin lauttasaaren kautta ja oli oli lyijynraskas. aikaakin tuhrautui liki kaksi tuntia vaikka mielestäni etenin suht reippaasti.

päätin mättää kunnon hiilarit ennen hassea, koska muuten olisi saattanut olla jopa keskeytys edessä. olin henkisesti valmistautunut vajaaseen neljän ja puolen tunnin loppuaikaan. kisan plani oli seuraavanlainen: tv-reipasta mönkijä kiinni, jonka jälkeen juttelutahtia maaliin. alkoivat tuntumaan rasittuneilta jo parin kierroksen jälkeen ja salaa toivoin möntzin etenevän viiden tunnin vauhtia jolloin tämä kohtaaminen olisi ollut vähän puolimatkan jälkeen. toisin kävi. tukkoinen tunne etureisissä ei pahentunut ja pysyin neljän tunnin aikataulussa ihmeen kevyesti kiinni hurjasta tuulesta huolimatta. möntzin saavutin vasta toiseksi viimeisellä kierroksella. ymmärsin että pienellä puristuksella olisin saanut alle neljän tunnin tuloksen, mutta tällä kertaa pelkkä tietoisuus mahdollisuudesta riitti. en halunnut kevyen viikon lopuksi juota jalkoja pois alta pelkän epävirallisen tuloksen takia. siispä möntzin kanssa etenimme jutteluvauhtia ja kävelimme pahimmat tuulipaikat (tuuli tuntui koventuneen reissun aikana). heittipä vielä ilmojen haltija tihkusateen iloksemme. kiitoksia seurasta.

a-mies ja lapset olivat viisi minuuttia myöhässä sovitusta hakuajasta eikä heillä ollut edes sovittuja uimahallitavaroita mukana. uimakassien hakumatkalla kävimme ruokakaupassa (en ollut edes vaihtanut juoksuvaatteita kuiviin, pelkän toppatakin kiskaissut automatkaa varten). ei ihme että muut ostelijat tuijottivat perääni, olin naamaltani maratoninpunainen ja märkä juoksupaita liisteröityi sammakonkylmänä selkää vasten, hienhajusta puhumattakaan...