lauantai aukeni rapeassa pakkasessa. kotimittari näytti -17 pakkastastetta. onneksi oli tyyntä (tuulen suunta oli enneustusten mukaan muuttumassa pohjoisestalänteen). mies lähti aamusta töihin päivystämään ("ongelmajätelaitokselle" kuten hän itse asian ilmaisi). vein lapset kymmeneksi alakertaan lapsenlikalle ja astuin ulos vapauteen. kävelymatkalla bussipysäkille näin kaksi tuoretta oksennusta (edellispäivänä oli vietetty vanhojenpäivää kouluissa).

hasselassa oli aikamoinen terttu juoksijoita yhdentoista startissa. kahdentoista startissa oli kolmisen mokomaa lisää. tähän tapahtumaan mahtui sekä iloa että surua. iloa siksi että kyseessä oli sadas maraton (kun ultrien väliaikoja ei lasketa). surua siksi että oli tehnyt päätöksen erota varalan maratonklubista (jäsenmaksu nousi kolmeen kymppiin ylittäen ns. kipurajani). siksi tämän jäähyväisjuoksuni suoritin varalan punaisessa takissa.

aurinko paistoi ja meri oli jäässä. rannassa kävi viima ja lämpötila oli viitisen pakkasastetta. aurinko tuntui jo hieman lämpimältä. pohjoisrannassa oli kaikenkarvaista ulkoilijaa liikkeellä. muunmuassa sekin lenkkeilijä, joka juoksi lyhyissä trikoissa. varma kevään merkki. tavoitteenani minulla oli ehtiä 15.30 bussiin jolla ehtisin neljäksi vapauttamaan lapsenvahdin. seuraavalle viikolle budjetoidut kilometrit pitivät vauhdin rauhallisena, tavoitteenani oli noin kuuden minuutin kilometrit. tavoite ylittyi parilla minuutilla (pissatauko ja rupatteluhetki, joita en viitsinyt kuroa kiinni) ja maalissa minua odotti arvontapalkintona hassen levy. todella iloinen yllätys.

sunnuntaina pidin lepopäivää, koska maanantain ja tiistain vietän hiihtolomaleskenä ja ylityötä sekä urheiluaktiviteettiä tulee olemaan yllin kyllin....