sananlasku sanoo "tyhmästä päästä kärsii koko kroppa". muunmuassa tänään huomasin sen paikkansapitävyyden. tarina menee näin:

viime viikon määrämätön jälkeen vietän tällä viikolla kevyttä viikkoa (= kilometrien tulee jäädä alle sadan). tyhmä pää kuitenkin käski vaihtaa tiistain bodypump-tunnin perjantaille. tyhmä pää käski panna lisää painoja, koska edellisen viikon pumppi jäi määrämätön takia väliin. ja tänään koko kroppa kärsi pohjoisrannassa viimeiset 35 kilometriä. jalat tuntuivat suurjäykiltä jo ensimmäisessä nousussa ja yläkropassa tuntui jokainen tervehdysheilautus. meno oli kuin täillä tervassa ja lopulta jo pohkeetkin lauloivat hoosiannaa (ja siis matka oli vain maraton). mikä olikaan jutun opetus: ppp eli pumpista ei palaudu päivässä. lohdutuksen soi kuitenkin naisten sarjan voitto. ja vain huonon kotikasvatuksen saaneet kysyvät montako osallistujaa oli sarjassa....

EDIT: ai niin, erkki sai sadantensa, onnittelut. itselläni jäi matkanteon hitaudesta johtuen kahvikekkerit väliin, noutaja oli näet ajoissa paikalla ;)