sain yllättäen luvan juosta lauantaina paloheinämaratonin. päätin lähteä pyörällä liikenteeseen ja tehdä kunnon yhdistelmän. ilma oli aamulla koleahko ja minulla oli repullinen tarvaraa mukana. olin noviisina liikenteessä ja mönkijö opasti minua reitin kanssa kaksi ensimmäistä kierrosta. tarkoituksena oli mennä rauhallisesti että jäisi voimia vielä pyöräilyynkin. mönkijä valitettavasti poistui huoltotauolle ja seurankipeydessäni spurttasin pasin perään. se siitä rauhallisesta vauhdista.

ihmettelimme luonnon heräämistä. valopylvästä nakutteli käpytikka (matille kiitos tunnistusavusta) ja huoltopisteen kohdalla oli vihertikka. lisänä näköhavainto punarinnasta. ilma lämpesi ja heitin tuulitakin pois. ja sitten olikin kierrokset täynnä.

rupattelin aikani maalin luona ja vedin pyörärensseleitä päälle. reppu mahtui juuri ja juuri kiinni. jalat tuntuivat vetreiltä joten läksin ajaa liruttelemaan ylästön ja martinlaakson kautta vihdintielle ja kotiin. siinä matkalla, kun ei ollut kiire minnekkään, opin miten vaihteisto toimii (=suurin takaratas on kevyin polkea, ei pienin). miellyttävä huomio.

illalla käytiin vielä perheen kanssa uimassa. uin poikani perässä puoli kilometriä.