kolmas kertan toden sanoo: ensimmäisen kirjoituksen tuhosi 8v raivotar ja toisen palanut sulake.

"juoksijat kiertävät rataa armottoman auringon alla kuin varrastetut porsaat grillissä konsanaan" tämä JussiH:n kommentti tiivistää lauantaisen kisan yhteen lauseeseen. ratajuoksussa ei auringolta päässyt suojaa minnekään ja leppoisa tuuli varmisti nesteen nopean haihtumisen ilman hikisyyden tunnetta. hitaasti mutta varmasti sisus kuivui samalla kun ulkopinta kärventyi.

päätin mättöviikon lopuksi juosta lyhyehkön ultran eli tämän hiekkaharjun kuuden tunnin juoksun. tavoitteena oli tehdä uusi määräviikkoennätys, eli jokainen kilometri 53:n yli oli pelkkää plussaa (ja vei minut 200km:n paremmalle puolelle). läksin rentoa vauhtia, mikä kympin väliajan kuullessani osoittautui normaaliksi kymppi-tunnissa matkavauhdikseni. tästä eteneminen hidastui yhden puskapissan ja puskapasq:n ansiosta, joita en viitsinyt ruveta kirimään kiinni.

porukka joi ensi tunteina hämmästyttävän vähän mikä näkyi neljän tunnin päästä hitaana hyytymisenä. tummien paitojen selkämyksiin oli kuivunut hiki piirtänyt monenmoiset kartat. itsekin olin hukannut suolakapselini jonnakin B48-kassin kormeloihin, mutta onneksi huoltopöydästä löytyi oikeita suolakurkkuja (eikä mitään maustekurkun lätkäkkeitä) ja suolaa (suolasta ja kokiksesta kiitos santalle. tiedän että ne ovat sinun aikaansaanoksiasi). omina eväinä minulla oli neljä puolen litran pulloa gutzya. vedet ja banaanit sain huoltopöydästä.

koko ajan odotin rennon matkanteon hyytymistä ja paikkojen puutumista. tätä ei koskaan tullut vaan jatkoin samaa vauhtia loppuun asti. puskataukojen takia menetin pari minuuttia enkä koskaan saavuttanut 60km rajaa. olisin saattanut viimeisen 5min aikana rypistää sen puuttuvan puoli kierrosta, mutta kun tarkoituksena oli pikainen ehtiminen bussille ja juoksentelua seuraavanakin päivänä, jättäydyin huoltokassini luokse viimeisellä minuutilla.

ilmoitin järjestäjille ylimääräiset metrini, kaappasin mitalini, vaihdoin pakettiauton takana puhtaan paidan ja housut ja jatkoi bussipysäkille, josta 15min kisan päättymisen jälkeen meni bussi ohi. piti oikein juosta, että ehdin bussiin. jatkoin matkaa mökille, missä a-mies oli lämmittänyt saunan ja odotti että joku tulee ajamaan auton kotiin...

DAGEN EFTER: aamuvarhaisella juoksin 14km, tuntui kevyeltä. läksimme mökille, missä maalasin puolet päärakennuksesta öljypohjustuksella. ihme ja kumma, tikkailla keikkuminen ei tuntunut laikaan häijyltä. itse asiassa maalaaminen oli mukavan rentouttavaa. lämpimässä ilmassa haihtuva liuotinkin osaltaan aikaansai mukavan euforisen tunnelman. illalla vein tytön jumppaan ja juoksin sillä aikaa 11km reippaammalla vauhdilla kuin koko viikolla. viikon saldoksi muovautui 232km, lisäksi 30km pyörällä ja parisen kilsaa uintia. juoksu on kivaa!