triathlonteeman mukaisesti oli jussiaattona vuorossa yhdistelmäharjoitus. oltiin mökillä ja päätin lähteä paloheinämaratonille pyörällä että kotijoukoille jäisi auto millä käydä kyläkaupassa.

yö nukuttiin retkipatjoilla ja makuupusseissa saunamökin lattialla koska varsinainen mökki ei ole vielä luovutusvalmis. retkipatjan paksuus oli kokonaista puolitoista senttiä, joten varmaan arvaatte sekä unen laadun että jäykkyyden laadun kun aamulla vääntäydyin ylös. perhe veteli sikeitä ja saunan puolella vedin pyrärensselitä päälle ja otin repullisen juoksukamaa mukaan. aamiaiseksi join pari desiä gutzya. ja menoksi. kolmas mäki mökiltä lähtiessä on hyvin jyrkkä ja vaatii tarkkuutta vaihteiden käytössä. tällä kertaa vaihde ei mennyt päälle, vauhti loppui kuin seinään enkä saanut kenkää irti polkimesta ajoissa. tein kontaktia asvaltin kanssa, mutta ihottuma-alue polvessa jäi onneksi vähäiseksi ja pinnalliseksi.

paloheinään saavuin vartin ennen starttia nälkäisenä kuin susi. väkeä oli kuin helluntaiepistolassa. andersilla oli täysi työ saada numerot jaettua joten en tohtinut pyytää banaania mutta kisan alettua söin niitä aina kääntöpisteen kohdalla seuraavan parin tunnin ajan. ensimmäiset kaksikymmentä kilometriä oli tahmeaa tavallusta, mutta sitten alkoi paikat tuntumaan irtonaisilta ja vauhtia pystyi kiristämään. kiitoksia matkaa kanssani taittaneille juttukavereille ja miikalle jonka kanssa ylitimme maalilinjan yhtä aikaa. lenkin jälkeen pääsivät kolme vuotta vanhat kayanot ikuiseen kiertoon.

maalissa ilmoittauduin a-miehelle, joka käski paluumatkalla kiertämään kodin kautta hakemaan sinne unohtuneet juhannuseväät (maissia 1kg, bataattia 2.5kg ja perunasalaattia 1.5kg). justiinsa mahtui repun vetoketju kiinni. löysin kaapista lapsilta jääneen karkkipussin josta sain energian loppumatkalle (pyöräni vaakatangossa on pieni eväslaukku jonne karkkipussin tyhjensin, siitä oli soma kaapaista kourallinen karkkia suuhun liikennevaloissa). ja ai ai miten painavalta puntilta tuo reppu tuntui, bataatit painoivat selkärankaa koko matkan ajan. a-miehen sanoin: tulipahan lisää harjoitusvastusta.

ja hieman otti pannuun kuulla, ettei porukka ollutkaan käynyt kaupassa vaan auto oli seistä nököttänyt mökin pihalla koko päivän. just joo.