varoitan, tämä sisältää silkkaa itsekehua. kahden voltarenin, yhden panacodin ja yhden imovanen tehoamista odotellessani kirjoitan rapsun tämänpäiväisestä masokistin unelmasta. unelma alkoi jo hiljalleen murentumaan kun aamulla näin pilvettömältä taivaalta mollottavan auringon. eli haaveet THE aikarajan rikkomisesta jäivät ja hyvä niin koska muissa aikarajoilla oli ihan kyllin hommaa. saavutin kaksi kolmesta kisalle asettamastani tavoitteesta (voitto, ennätys, 11h alitus), eli onnistuin 67-prosenttisesti. lisäksi perustavoite, saapua maaliin tolkuissaan, oli hanskassa (kai se on äiti-ihmisen geeneihin imprintattuna että niin sippiin ei saa vetää etteikö katraastaan kykenisi huolehtimaan).

ensin oodi perstuntumalle. hardcore/elämantapaultrajuoksijat, (myönnettäköön että olen wannabe-semmoinen) tuntevat oman kehonsa merkit yhtä hyvin kuin sykemittaria käytettäessän. myös kellon he jättävät mielummin muualle kuin ranteeseen (vrt pasi hardrocissa). kunnon ultraajalla on perstuntuma eri vauhdeilla, ja he myös saavat tuntemattomalle vauhdille perstunutuman lyhyellä kalibroinnilla. oma perstuntumani oli hcm:n jäljiltä kalibroitu 5.30 maratonaikaan (tämä 12h satasen perstuntumavauhtia hitaampi vauhti aiheutti minulle lähestulkoon identtiset lihaskivut kuin mitä nyt tunnen). perstuntuman saa kalibroitua tunnissa, ja jos vauhti on enemmän anaerobisen kuin anaerobisen kynnyksen tuntumassa voi kellon käyttää rauhallisin mielin käyttää esim kandanhani- tai citykanikannan pienentämiseen.

sitten oodi valmiiksi kokeilluille eväille ja muulle rojulle. tällä kertaa päätin vajuttaa geeli- ja patukkavarastoani käyttämällä kaikki tuotteen, joiden viimeinen käyttöpäivä oli viime tai toissavuonna. tämän lisäksi tarkoin laskettu määrä (10x250 mla) tuplagutzya, viimeinen käyttöpäivä ensi vuonna siis annostellaan kitsaasti. juomat jaetaan liiterin yms kerättyihin pikkupulloihin, nimä säilytysongelmista tulee alvariinsa ylemmältä taholta noottia (lue: tämä luonnollisesti ratkaistaa tiheämmällä pitkien kisojen frekvenssillä). tummeli on voitelusarjan ykkönen, leveäsuisesta astiasta on kelppo kaapia kourallinen kohteeseen. lisäksi sinkkipohjainen vaippasalva oli odottamassa jo syntyneitä hiertymiä. kisanjärjestäjien kantaessa nimmua kotipizzan tuotteita sisälläni asunva wannabe-karnazes aktivoitui, mutta mahani möyrysi siihen malliin että jäi vain haistelun asteelle.

viimeisenä oodi vanhoille lumpuille (lue: käytössä hyväksi koetulle kisa-asulle, jonka tummelikerros ei irtoa edes 60 asteen pesussa). skirtsportin marathonskirt on jo ollut monessa mukana ja pelittää edelleen. pitää vaan muistaa rasvata mm pakaravako ja sisäreidet (tummelilla tietysti). lisäksi tissiliivien ehdoton ykkösellä "Schock Absorber Support Level 3 anti-bounce crop top" (jotka ovat myyty loppuun monesta kaupasta) olen pomppinut ultrakisan jos toisenkin. säästösyistä en näitä maratonille pue, sinne passaavat kaikki kaarituista balconetteen. vaikka nuo yllämainitut shockkarit ovat valmistajan mukaan anti-bounce, niin kyllä olen sitä bouncea huomannut. käytän shockkarien päällä vielä toppia etten tuottaisi kanssa(mies)juoksijoille liikaa iloa. koko komeuden kruunasi ikivanha hihaton paita joka peittää mahanröllykät. aamun ensi tunneilla lämmittelin lisäksi "jag tränar för stockholm marathon 2002"-paidassa. (mökin ulko)maalitäplineen tuo paita oli viimeisessä kisassaan ja kisan päätteksi lyhyin poistumisseremonion päätyi ikuiseen kiertoon (dvs. huoltopöytämme roskikseen). säästän vain finisher-paidat, en tränar-paitoja. sukista ehdottomat ykköset ovat zombien kautta saatavat injinji-bambusukat. tällä kertaa ei tainnut tulla yhtään rakkoa. ja kaulassa killuu zombien akabill-amuletti, se on must.

kisan aikana käytössä ollut perstuntuma panacod ja muut mömmmöt alkavat ilmeisesti vaikuttamaan ja detaljit alkaa yksi kerrallaan feidautumaan muistista, joten teen parhaani pysyäkseni asialinjalla (absinttiin kastoin vain kieleni. se on tuo a-toleranssi heikentynyt limekseen sitten opiskeluvuosien). perstuntuman viimeisin kalibraatio oli jäänyt hcm 5.30 asteelle, joten kisan ensimmäisenä tuntina suoritettiin re-kalibraatio (in house-menetelmä, ei FINAS-akkreditoitu). otin summittaisen ajan jokaisesta keveesti-ei-silleen-tappotahtiin juostusta kierroksesta ja ilokseni huomasin sen tasan tarkkaan olevan 11 tunnin tavoiteaika. kello boksiin ja perstuntuma päälle. perstuntuma taisi vähän kiihtyä alussa koska maratonin väliaika oli 4.35. sitävastoin puolivälin aika oli 5.33. tähän kun lisätään loppuaika 11.02 niin saamma huomata että suoritus saatiin minuutin negatiivisella splitillä! Tämä todennäköisesti johtuu siitä että viimeisen kierroksen väliaika on minuutien edeltäjiänsä parempi kun yritin raukka onnetonta loppukiriä joka ei sitten kuitenkaan pelastanut tilannetta.

nyt vielä vertailu satanen - täymatkan trathlon. kokemuksen syvällä rintaäänellä (muutama satku, yksi politeräsmies) voisin sanoa että satku on helpompi. tällä kunnolla selviäisin täysmatkasta noin viidessätoista tunnissa. mutta siitä lisää ensi vuonna.

kiitos kaunis kannsajuoksijoille ja järjestäjille, te teitte tapahtumasta mutkattoman ja mukavan. special-kiitos omalle kierroskijalle joka yhdeksänkympin kohdalla ystävällisesti ilmoitti paljonko on jäljellä 11h alitukseen. valitettavasti vaan kun takana on 90+ matkaa ei minulta löydy kovin montaa vk-alueen vaihdekeppiä.

jaahas, nyt alkavat mömmöt vaikuttamaan ja kivut katoamaan mukavasti taka-alalle. siirryn vaka-asentoon. pitäkää omat perstuntumanne kunnossa!

300+ kerholaiselle esanille kiitos kyydin järkkäämisestä!

ai niin jos taivaan ja muutkin valtiaat ovat suopeita, vietetään vuonna 2010 monen ultranylkyn ylenemistä fakiirin rääthyyn. tekisi mieli järjestää oikein isot geimit asian kunniaksi.....