viikonloppuna oli harvinaista herkkua meikäläiselle kun koitti mahdollisuus tuplaan. maratonit yleensä pyritään järjestämään siten että kilpailevia tapahtumia ei ole samana viikonloppuna loähiseuduilla ja perheellisellä ei kertakaikkiaan on reursseja reissaamiseen. tämäkin tupla oli viimeiseen asti epävarma kun a-mies alkujaan kielsi koko homman vedoten itsekkyyteen (lue: mökkityömaalla minun työsuoritteeni ovat normista jäljessä) mutta sitten leppyi ja perjantai-iltana sain kuulla että tie on vapaa. valitettavasti olin ehtinyt kerätä kilometrejä varastoon koska alkuviikosta tupla näytti hyvin epätodennäköiseltä.

tupla on taktiikkalaji. ensimmäistä kisaa ei saa mennä räkä poskella, koska silloin ei ehdi palautua seuraavaa varten. vauhdin pitää olla niin alhainen että hiilihydraattivarastoja on jäljellä myös kisan jälkeen. ja vaikka normimaraton menee ilman geelejä ja sensemmoisia on niitä järkevä nauttia alusta asti jos toisen samanlaisen meinaa seuraavana päivänä juosta. samaten pitää olla tarkkana hiertymien ja rakkojen kanssa.

lauantai: hasse. ajoin pyörällä sateessa starttiin. starttasin klo 11 niin jäi tunti enemmän palautusaikaa. alkuperäinen taktiikka oli saada hassella loppuaika 4.20 luokkaa mutta alku tuntui niin kepeältä että vauhti jumittui 6 minuutin kilometreihin. ensimmäisen tunnin tihkutteli mutta ilma lämpesi loppua kohti. oli turhan paljon vaatetta päällä. kello pysähtyikin 6min/km tahtiin 4.12. siitä pyörän selkään ja kotiin. illalla palautteleva uinti (pikemminkin kellunta) lasten kanssa ja runsaasti hiilihydraattipitoista ruokaa. 

sunnuntai: espoon rantamaraton. ajoin pyörällä starttiin. yö oli ollut kylmä, mutta taivas näytti pilvettömältä. päädyin lyhyempiin housuihin kuin lauantaina ja kevyempiin paitoihin. lisäksi laitoin triathlonseuran topin alimmaiseksi (siinä on mukavat takataskut eväille, e:lle kiitokset vaatekaapin tyhjentämisestä). startissa näkyi muutama tuttu edellispäivän kisasta. ilma lämpeni, heitin päällimmäisen paidan pois jo 5km kohdalla. jatkoin pitkähihaisella 15 km:aan jonka jälkeen otin senkin pois ja juoksin pelkässä topissa loppuun (sääliksi kävi tuulitakkijengiä). alku oli hyvin mäkinen ja porukkaa lappasi ohitseni kun en millään jaksanut/viitsinyt spurtata mäkiä ylös. espoonlahdesta lähtien reitti seurasi rantatietä ja oli välillä hyvinkin mutkainen. puolivälin jälkeen matkanteko alkoi tuntua mukavalta. loppumatkasta ohittelin niitä samoja selkiä, jotka olivat alkumatkan mäissä spurttailleet ohitseni (mikään ei niin lämmitä vanhan naisen mieltä kuin nopeasti lähestyvä nuoren miehen selkä...). viimeiset kaksi kilometriä olivat vaikeita, jalat eivät tuntuneet liikkuvan mitenkään. olisi sittenkin pitänyt ottaa enemmän geelejä mukaan. kello pysähtyi aikaan 4.01. ja sitten pyörän selkään kotimatkaa varten.

alkumatkasta mennään vielä kahden paidan kanssa. "Kiitokset kuvasta villholle".

summa summarum: espoon reitti oli yllättävän rankka kaikkine mäkineen ja mutkineen, mutta todella kaunis. kesäisen ilman takia katsojiakin oli mukavasti. suosittelen kaikille, mutta jättäkää ennätyshaaveet kotiin. lisäksi aina sitä vanha oppii uutta: espoon kisassa olin jättänyt varpaani talkitsematta ja palkkiona oli kolme rakkoa kysien alla. nyt pidetään kevyt viikko, ensi viikonloppu vietetään mökkipalveluksessa ja vantaalla sitten käydään neljän tunnin kimppuun.

JÄLKIKIRJOITUS: ahneella on tunnetusti semmoinen loppu. koska viime vuosien mäkiharjoittelu on ollut laihanlaista oli maanataina niin kiepät takareidet että hädintuskin pystyi työpaikalle nylkyttämään. nyt tuleekin todella kevyt viikko.....