se kahdeskymmenesviides tunti (jos toive ylipäätään on toteutunut) on ilmeisesti lisätty keskelle yötä: herään levänneenä kello kuusi. muista joululahjoista kaksi ylittävät uutiskynnyksen: perheen lahjakortti jossa minulle myönnetään lupa viiteen spinningiin A-luokan aikaan, ja kirja joka kertoo pitkänmatkan uimarista Lynne Cox'ista (kiitos zombierunner). Cox kertoo kirjassaan seikkaperäisesti mm englannin kanaalin yliuinnistaan (ja merivirroista) ja kylmyydestä beringin salmessa. todella kiehtovaa. voi kun osaisi uida paremmin....

hassen kinkunsulatusmaratooni oli siirretty perinteisestä tapanista seuraavaksi päiväksi. ilmoittautumisen yhteydessä sain kolme kolmesta-pytyn (N II) ja vaiston erkin vuosikirjan. näitä erkin vuosikirjoja on mukava lukea koska osassa kisoista on itsekin ollut mukana ja tuntemattomista kisoista erkki kertoo tunnelmansa. kiitos erkki! tässä yhteydessä voin tunnustaa että olin lentää pyllylleni silloin kun ensimmäisen kerran kuulin ikäsi. vaikka tiesin että juoksijoiden ikäarviot pettävät, olisin veikannut sinua ainakin kymmenen vuotta nuoremmaksi!

no niin, siis itse juoksuun. lämpötila oli pari astetta plussan puolella, mutta olin pukeutunut lämpimästi ja kinkunsulatusteemaan sopien tonttutyttö-asuun (punainen hame ja takki, ja pipon päällä tonttulakki). tämä oli minulle neljäs kinkunsulatusmaratooni tonttulakissa. olin siis lähdössä klo 11 starttiin mutta kupeksin vessassa ja kun saavuin lähtöpaikalle oli ukoista jäljellä vain pölyvana. olivat penteleet ottaneet förskottia. seurankipeänä lähdin kiivaaseen takaa-ajoon, enkä tyytynyt tapsan enkä kalevin peesiin vaan otin kiinni pasin ja matin. pasi oli kuntoutunut selkävammastaan ja juoksi viidettä lenkkiään sairasloman jälkeen (siis viidentenä lenkkinä oli jo maraton!). kimppajuoksu on aina yksinjuoksua mukavampaa jos ei ole aikatavoitetta. kiitos pojat seurasta!

parin kierroksen matkan jälkeen eteläisellä taivaalla näkyi outo valoilmiö minkä joukolla vahvistimme auringoksi. kyllä meitä hellittiin! aurinko tosin oli talviaurinko joka ei suuremmin lämmittänyt ja paistoi suoraan vasten näköä. auringon paistaessa taivas selkeni ja ilma rupesi kylmenemään, tämä näkyi mm lätäköiden jäätymisenä ja tienpinnan muuttumisena liukkaaksi. halkolaiturin kohdalla uiskenteli parvi koskeloita. näimme katajanokan tonttu-ukon eli osmon bianchillaan polkemassa, ensin itään päin ja parin tunnin päästä länteen päin, liekö taas käynyt lenkin heittämässä porvooseen. vähitellen aurinko laski (mikä on talviauringolle valitettavasti yleistä) ja kaksi viimeistä kierrosta oli se jo talorivistön takana. viimeisen kierroksen aikana ilman ja meren värjäsivät laskevan auringon vaaleanpunaisen sävyt. kerrassaan harmittavaa oli että ei ollut kameraa millä olisi ikuistanut tuon hetken.

viimeisen kierroksen ajaksi piti minun jättää herraseura taakseni, pelkäsin näet että en rupattelutahtia ehtisi bussiin. yhtäkkiä navakka tuulenpuuska pyyhkäisi tonttulakin päästäni ja kun menetyksen tajusin olin jo sen verran kaukana etten yhden tonttuhatun takia viitsinyt ottaa askelia väärään suuntaan. suurkiitos siis matille, joka korjasi hatun talteen ja palautti sen minulle maaliin saapuessaan. näin voi siis tonttuilu jatkua ensi vuonnakin!

ja taas unohdin mainita loppuajan: 4.36. vielä ne bislettin luurangot kolisevat kaapissa, koska puolimatkan jälkeen matkanteko tuntui raskaalta.