bislettin sisärata on siitä erikoinen että vähän alle puolet radasta on lämmitettyä ja loppuosuus kulkee stadionin betonikatsomoiden alla ulkolämpötilan mukaisesti (tosin sateelta ja tuulelta suojattuna). kaksi vuotta sitten yölämpötila tipahti noin viiteen plusasteeseen joten radalla tarkeni varsin pitkään puolipitkissä housuissa. tällä kertaa yölämpötila olikin reilusti pakkasen puolella.

osloon tullessamme satoi lunta, joka jäi maahan liukkaaksi loskaksi. löysimme hotellimme, hotellin naapurista 7-11 kaupan (muonatäydennys ja tuliaiset) ja mukiinmenevän pizzerian missä söimme iltapizzat ja -pastat. herkkutakapuolena tilasin vielä omenakakun jälkiruoaksi. aamiaisella tapasimme norjan ultrajuoksujärjestön puheenjohtajan joka tunsi meidät kaikki nimeltä. imponoivaa. kisapaikalle tulimme noin kolme tuntia ennen starttia ja saimme viimeisen vapaana olevan pöydän. väkeä valui koko ajan sisään. nappasin pari imodiumia ja söin pari banaania. ennen lähtöä esiteltiin kaikki osallistujat ja soitettiin kunkin maan kansallislaulu. ihan kiva, noin itsenäisyyspäivän kunniaksi. lähtö tapahtui "smoke on the water"-biisin tahdittamana. kunnon äijämeininki siis.

alku meni ihan nätisti, lyhyissä housuissa ja pitkässä paidassa. kuuden tunnin välitulos oli noin 50 kilsaa. ensimmäisen kerran pohkeissa alkoi tuntumaan jumia noin neljän tunnin päästä ja pientä vauhdin hiipumista seitsemän tunnin kohdalla (siis lisähuomiota energiansaantiin). kymmenen tunnin kohdalla vaihdoin pitkät housut ja lisäsin T-paidan. tämä kuitenkin sai aikaan sen että hikoilin enemmän lämpimän osuuden kohdalla (ja hiki jäähtyi kylmässä). 12 tunnin tulos oli vähän alle 96km (eli 190 ylitystä oltiin hakemassa) ja sijoitus oli noussut neljänneksi. puoliltaöin tuli tuttu "keskityön ketutus" jota vastaan taistelin tankkaamalla entistä enemmän energiaa. pelkän energian tankkaaminen ei ollutkaan riittävä, olisi myös toivonut juoman olevan lämpimämpää. kylmän kokismukin kanssa käveleminen kylmänhikisissä vaatteissa nollakelissä ei ollut kovin mieltäylentävää. onneksi ei tuullut eikä satanut räntää.

parin tunnin raivioisan tankkaamisen ja voimien etsimisen jälkeen totesin että ennätystuloksen saa heittää romukoppaan. aluksi kävelin vain lämpimän pätkän, mutta myöhemmin piti kävellä enemmän. aamukuudelta oli kasassa 130km. aamukahdeksalta päätin jättää minimitavoitteenkin (sata mailia) sikseen ja läksin suihkuun lämmittelemään. katsoin että ei ole järkeä lähteä revittämään kun ei se sata mailiakaan mikään hurjan hyvä tulos ole. viimeiset kolme tuntia kävelin villapaidoissa ja varvassandaaleissa pysyäkseni edes joten kuten lämpimänä. lopputulos oli 153,690 jonka kanssa on sitten vaan elettävä. onneksi esport on kokonaan lämmitetty.

kisan jälkeen läksin taksilla ja lentojunalla kohti lentokenttää. kone oli tunnin myöhässä ja meinasin nukahtaa odottaessani tietoa mille portille piti suunnata. onneksi perhe oli kentällä vastassa. 9v tosin tervetuliastoivotuksena polkis kengällä varpailleni (olin varvassandaaleissa) ja nauroi iloisesti "onko varpaat kipeät". ja kotona ei tietenkään kukaan ollut siivonnut.

summa summarum, oli tosi opettavainen reissu. onneksi kierros oli lyhyt eikä ollut kyseessä omatoiminen hiihtovaellus esim jossain päin lappia. kiitokset juoksukumppaneille, teidän kanssanne matkanteko tuntui helpommalta!