jos ei sauna, terva(saari) ja hassenmaratooni auta, niin on tauti kuolemaksi (mukaeltu suomalaisesta sanonnasta).

olin asettanut pakkas- ja tuulirajan startille. kun sitten aaumulla taivas oli kirkas ja ostarin liput roikkuivat tangonvartta pitkin, totesin että on synti olla lähtemättä. tämä oli tietysti lapsenvahdille (=äitini) pettymys. lupasin ottaa rauhallisesti ja saapua maaliin neljän ja puolen tunnin kohdalla.

ilma oli tosissaan upea. taivas oli pilvetön ja ilmanlämpö starttihetkellä pikkasen pakkaspuolella, niin että lumi (se helsingissä oleva noin kaksi senttiä) narskahti lenkkarin alla. kosteikkopaikat olivat jäässä, joten valitsin nastakengät.

läksin sopivaan peesiin (=matti) ja taas juttelimme niitä näitä, tällä kertaa mm suomalaises-ugrilaisesta geeniperimästä (tiesittekö että suomen suurin saamalaiskaupunki on helsinki). ilma lämpesi, aurinko lämmitti, mutta valitettavasti taivas meni puolimatkan jälkeen pilveen ja tuuli muuttui navakaksi. henkeen otti ja jouduin lisäämään kaulurin lämmittämään keuhkojen kohtaa. matti jäi ns. pit stopille ja viimeiset kolme kierrosta taivalsin yksin (kiitokset matille jälleen seurasta!). etenin keuhkojen sanelemaa maksimivauhtia, mikä oli tosiaankin tuo aamulla suunniteltu neljän ja puolen tunnin vauhti. tai karvan alle eli 4.28.

ensi viikolla sitten selviää miten tuon taudin kanssa kävi.