sama vika on rahikaisella. vauhti on kateissa. ja motivaatio myös. millään ei viitsisi vaivautua. ensimmäinen tunti on kuin tervassa tallaisi. mb:n kanssa tätä pohjoisrannan vajaakierros pohdittiin. läksin riskillä liikenteeseen vauhdilla "joka tuntuu etureisissä" ja ajattelin että jos hyytyy niin hyytyköön. mutta mb:n perässä en uskaltanut vajaakierrosta kauempaa roikkua.

tällä kertaa kostea tuuli puhalsi etelän ja idän välistä. lämpötila oli yli nollan koska jäätiköt alkoivat hiljalleen muhjuuntumaan. pipo oli liian ohut: korvien päälle olisi kaivannut windstopperia. sillan ylityksessä tuuli kävi ikävästi nilkkoihin. nastat oli alla vaikka loppujen lopuksi olisi hyvin pärjännyt ilmankin. pilvepeite alkoi rakoilemaan vasta kun viimeistä kertaa sipulin vastarannalla käännyin maaliinpäin. pari pilkkijää istui hanasaaren hiilikasan luona (tuleeko kolmisilmäisiä kaloja?) ja pohjoisrannassa käveli runsaasti venäläisiä turisteja.

vauhti hiipui jälkimmäisellä puolikkaalla parisen minuuttia, mutta loppuaika oli kolmannestunti parempi kuin viikko sitten: 4.15. rahikaisen vauhti siis palaa pätkittäin. kuten mb:lläkin. mutta kuuden kilometrin kotimatka oli kuin tervassa olisi juossut (myöhästyin minuutilla bussista enkä jaksanut odottaa puolta tuntia seuraavaa. juosten olin nopeammin perillä).