aamun ensimmäisellä lenkillä tapasin västäräkin. västäräkistä vähäsen eli kesän korvilla taidetaan olla.

aamu-uinnilla testasin että riittääkö rahkeet uimakandidaattimerkkiin asti (rintaa ja selkää 100m alle 3min, 12m sukellus). mikään ei ole niin nolottavaa kuin mokata lasten edessä - suunnitelmissa on osallistua uimamerkkiviikonloppuun. olisi mukava osallistua edes joskus promootioon - ltdk:n promootio 2010 on kuulemma ensisijaisesti viimeisen vuoden aikana väitelleille.

päivän aikana tuotti myös loputtomalta tuntunut villariliikkeen painostus tulosta: osat (=uudet kammet ja eturattaat) olivat saapuneet ja ajokin voisi hakea heti. livahdinkin siis tuntia aiemmin työpaikalta toimittamaan tätä asiaa, tietenkin juosten. villariliikkeen poika sanoi että sitten on pakko ajaa kovaa kun on uudet rattaatkin alla. olin vähän hämilläni koska en minä nyt niin nopea ole. ajokin kuljetin riemusaatossa kotiin polkien lenkkareissa ilman kypärää.

kotiin tultuani pyöräytin lihapullat. a-mies teki lähtöä kuntosalille. kasasin lapset autoon ja ajoin pirkkolaan hetri-cup osakilpailuun: maastojuoksu 6km. itse asiassa reitti oli kaksi kertaa pirkkolan kolmonen eli ei varsinaista maastojuoksua. ostin lapsille pullaa ja mehua uimahallin kahvilasta ja kaivoin neljä akkarin taskaria esille viihdykkeksi.

nyt päästään otsikon asiaan: ei matka tapa vaan vauhti. eli kuusikin kilometriä voi tuntua raskaalta kun on tottunut hitaaseen lopotteluun. mutta silti loppuaika 28.xx yllätti minut iloisesti. pohjalla oli sentään 13km nylkintää. ja edellinen vk-lenkki oli puolimaraton joroisissa....