aamulla mittari näytti neljää astetta, ostarin liput liehuivat vienosti ja ilma vaikutti tihkusateiselta. kyseessä oli siis Juoksuilma. kirosin mielessäni niitä seitsemääkymmentäviittä kilometriä jotka olin ehtinyt jo viikolla nylkkiä pohjiksi. tänään olisi ollut kaikki ainekset ennätysaikaan.

kello yhdentoista lähdössä oli porukkaa enemmän kuin koskaan. valitsin joukosta tuoreen jutteluseuran (teppo tulppu). nolla- ja ykköskierros meni tulpun peesissä reiluun 38 minuuttiin. suoralla matematiikalla laskettuna tämä olisi ennustanut reilua neljän tunnin alitusta. tosiasiassa pohjoisrannan korkeammalla matematiikalla tämä tarkoitti viimeisellä kahdella kierroksella kahta ylimääräistä minuuttia kierrosaikaan. eli ei ihan totaalista hyytymistä, mutta selkeää hidastumista. on se taas kerran koettava miten liian nopea alkuvauhti kostautuu.

maalissa olin kuitenkin SB-ajassa 4.04.44 (pienoinen loppukiri mahdollisti tämän tasaluvun). tulpulle suurkiitos peesiavusta. vauhdin huumassa en onnistunut näkemään töyhtöhyyppiä, vaikka pasi antoi selkeät koordinaatit niiden bongaamiseen. kotimatka sujui vanhaan tapaan kaninkaluamarannan kautta. bongasin muutaman muun kalutun pensaan ja omenapuun matkan varrella.

kevätseurannassa mainittakoon erkin pikkusortsit (lauantai) ja peippo ja nokikana (sunnuntai). sortseista ei valitettavasti saatu kuvamateriaalia.