maantiekausi avattiin keskiviikkona. sain perhehallitukselta ajaa mökkimatkan (siis edestakaisin!!!) pyörällä muun perheen suorittaessa matkan autolla. työsuoritteena oli ison mökin tuvan lattian imurointi, jalkalistojen lakkaus ja lasten ruokinta.

ajokin huollon yhteydessä vaihdatin eturattaat pienemmiksi (ns. compact-mallisiksi). kahtena edellisenä ajovuotena oli käyttänyt hyvin vähän isompaa eturatasta. silloin tuntui että vaikka kuinka ajoin kevyillä välityksillä ei kadenssi (eli pyöritysnopeus) ollut kuuttakymppiä korkeampi (tarkoittaen 60 oikean jalan polkaisua minuutissa). alkuun ajattelin että se johtuu huonosta pyöräilykunnosta, mutta e:ltä sain vinkin että pienempiä eturattaita on olemassa.

nyt pystyin vääntämään suurimman osan matkasta isolla eturattaalla ja nopealla pyörityksellä. tästä huolimatta vauhti loppui mökkitien "kuolemanmäessä" eikä kantti kestänyt vääntää ylös asti vaan nousin taluttamaan. onneksi, sillä bussi suhahti takaa ohitse noin viiden sentin ohitusvaralla. sivutuulen, liikenteen ja tienpinnan epätasaisuuden vuoksi myös aero-asennon testaus jäi vähäiseksi. kiikkerää ja vaarallisen tuntuista touhua, vaikkakin ajoasento oli huomattavasti mukavampi.

olen myös vaihtanut ajokkiin ns naistensatulan (tästäkin vinkistä e:lle kiitokset) ja testaillut erilaisia ajohousuja. tällä hetkellä ahterini kanssa sopii parhaiten italialaisen nalinin pehmuste (ei liian paksu eikä typeriä saumoja). tästäkin ehti a-mies vinoilemaan miten emännän persukselle sopii vain italiasta tilattu säämiskä....