viimeisen lomäpäiväni vietin salamaratonin merkeissä. salamaraton juostiin incognito eli naamioituneena. viimevuotisia sydän- aurinkolaseja ja hopealamee-antenneja ei löytynyt mistään, mutta ihmeen kaupalla löysin veljeni vanhan vappuperuukin. peruukki oli lasten kokoa jotenka se piti sitoa paikalleen huivilla. isohkot aurinkolasit ja skirtsportsin "marathon dress" kruunasivat asun (andersille suurkiitos kisasta ja kuvasta).

aamu aukeni ns. sairaan kylmänä. pyörämatkalla paloheinään piti pukea kaikki vaatteet päälle ja silti paleli. naamoioiduin paloheinän majan pukkarissa ja ilmoittautumishetkellä minulle myönnettiin naisten sarjan pukupalkinto. miesten sarjan pukupalkinnon nappasi tapsa propellihatullaan. palkinnot, suklaalevyt, luovutettiin jalomielisesti huoltopöytään kanssakilpailijoiden hyödynnettäviksi.

päivän ratekia oli edetä kevyellä askelella maaliin asti. ensimmäinen kierros antoi osviittaa että loppuajaksi muodostuisi 4.40. tiistain reipas pöyräily tuntui lievänä jumituksena takareisissä. muutenkin vasta parin tunnin jälkeen alkoi askel olemaan irtonaisempaa. puolimatkan aika oli 2.20.

kolmanneksi viimeisellä kierroksella ryhdyin reittioppaaksi ensikertalaiselle puolikkaan juoksijalle. en halunnut hidastaa hänen vauhtiaan joten loppumatka sujui neljän tunnin maratonvauhdilla runsaalla juttelulla höystettynä. loppuajaksi muodostuikin neljän ja puolen tunnin reipas alitus, 4.26. elinalle suurkiitos seuranpidosta ja kiriavusta! tämä juoksu huipensi huhtikuun saattaen kilometrimäärän uudelle sataluvulle (ja tästä alkaakin kolmen viikon lepojakso kohti bornholmia).

kisan jälkeen aikaa oli rutkasti käytettävissä joten jatkoin pyörällä tammistoon ja ylästön kautta vihdintielle josta kotiin. aerobarien päällä roikkuminenkin alkoi tuntumaan luonnollisemmalta ja vakaammalta. nautin jumbon hesessä maittavan vappuaattolounaan. tunsin kyllä omantunnonpistoksen yksin nautitusta juhla-ateriasta. on jäätelö hyvää kun yksin syö.

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!!!!