kuusikselta tuli tuliaisena tiukka flunssa. tietysti seuraavana päivänä lähdettiin ruotsiin. siitä onkin aikaa kun edellisen kerran olen sammunut ihan räkänä poski vasten hytin kokolattiamattoa.... tukholmassa satoi. väljä hytti televisioineen oli reissun pelastus!
toisella lomaviikolla vietin vanhempieni landella lasten kanssa kaksi yötä. vanhemmat hieman väsähtivät lasten hälinään ja kinasteluun. sain kylmiä katseita kun kävin pari lyhyttä pyörälenkkiä polkemassa.
loman päätös vietettiin anoppilassa joroisten puolikkaan yhteydessä. a-mies tuli perjantaina töistä tuntia myöhemmin kuin piti. helteen takia autosta meni sähköt ennen mikkeliä ja sitä piti pysähtyä tienposkeen jäähdyttelemään. autossa oli kuuma ja loppumatka joroisiin oli lapsille yhtä tuskaa. perhe jätti minut bensakulujen ja hermojen säästämiseksi yöksi joroisiin koulumajoitukseen. taudista oli vielä jäljellä lievä räkäisyys ja yskänkohtaukset.
kuten aiemmin tiedettiin, pyöräilykään (91km) ei ollut kovin vahvoilla. poljin yksikseen koska porukka pääsääntöisesti hurautti ohitse. tuuli tuntui välillä aika tiukalta: vaikka meni täydellä teholla lievään alamäkeen niin vauhti oli silti kahdenkympin tuntumassa. kumma kyllä myötätuulta ei tuntunut missään kohtaa. edestakainen reitti oli mukava: oli hauska katsella vastaantulijoiden virityksiä, asuja ja ajoasentoja (kyllä kunnon atleetti on ilo silmälle). yksi huoltopiste per kierros oli riittävä: otin siellä vedet ja toisessa kääntöpaikassa join eväspullosta gutzyt. lisäksi pyöräosuudella otin kaksi geeliä ja suolatablettia. aerobarit pelastivat selkä- ja hartiakivuilta.
kuten aiemmin tiedettiin, ei se juoksukaan (21,1km) ole mitään päätähuimaavan nopeaa. tosin juoksu oli ainoa, jolle olin asettanut tavoitteen (kahden tunnin alitus, kyseessähän on vuoden puolimaran noteeraus). hölkkäämään lähtiessä toinen sisäreisi kramppasi (mitä tekemistä lähentäjillä on pyöräilyn kanssa??) ja vauhti tuntui toivottoman hitaalta. juoksuosuuden energiansaanti koostui puolen litran gutzy-pullosta. vasta kympin jälkeen alkoi jalat muistamaan mistä hommasta oli kyse ja kun rupesi olemaan oikein mukvaa, matka loppui. matkantekoa piristivät lukuisat vastaantulevat miesten selät!
loppujen lopuksi jokainen osasuoritus sujui viimevuotista nopeammin (jopa juoksu) mikä pääosin johtui huomattavasti paremmasta kelistä. pyöräillessä ei tarvinnut alamäissä jarruttaa. loppuaika (5.47) oli parempi kuin osasin odottaa, en nimittäin pitänyt kuuden tunnin alitusta mahdollisena. tuloksella irtosi sarjani hopea (vain huonon kotikasvatuksen saaneet kysyvät sarjaan osallistuneiden määrää). on siitä joskus hyötyä että on vanha nainen....
Kommentit