sain nimipäivälahjaksi perheettömän illan. valitettavasti ilta oli myös autoton, joten uintipaikalle (kuusijärvi, heltri-cupin 1500m uinti) oli saavuttava pyörällä (21km töistä tattarisuon kautta) märkäpuku repussa.

olo oli väsähtänyt, sillä olin pari edeltävää yötä nukkunut huonosti. lisäksi olin aamulla työpaikalta käsin käynyt kympin lenkillä. mikään paikka ei silti jumittanut tai tuntunut tönköltä vaikkakin keli oli tuulinen polkea. kuusiksen rannalla oli scorpionstoren myyntipiste, josta ostin lyhkäset nimipäivälahja-kisahousut (juu, täydellisten kisahousujen etsintä on päivän sana). tapasin kisapaikalla myös toisen nimipparinviettäjän, onnitteluni!

porukka lähti ihan sikana kauhomaan. yritin pysyä perässä ja sain panikkin ensioireita jo ennen ekaa poijua (yksi syy paniikkiin lienee myös se, että näen kaikkien muiden häviävän pisteina kauas pois ja jään ypöyksin keskelle sameaa ja pimeää vettä). tällä kerralla ei kuitenkaan tarvinnut kellahtaa kellumaan. tokalle kierrokselle kierrettävästä poijusta uin reippaasti ohitse (koska ei ollut ketään mitä seurata). maali tuli vastaan noin 35 minuutin kohdalla ja kun nousin pystyyn, vesi valui pitkin jalkoja märkäpuvun alla (taitaa puku olla liian iso). sijoitus oli hävettävästi toiseksi viimeinen. muu porukka oli jo rannalla pakkaamassa kamojaan ja kärki oli jo kerinnyt lähtemään.

herranjestas, nokian uintimatka on vielä kolme lisäkierrosta kuusiksella! ajoin uusissa kisahousuissani suurtuulisessa säässä jokiniemen ja pitäjänkirkon kautta kotiin. matkalla yritin psyykata itseäni tämän äkillisesti ilmaantuneen ironman-rimakauhun suhteen. joroisten kisan jälkeen olin nimittäin jo sortunut tekemään loppuaikalaskelmia. hetkinen, nyt muistellaan nöyränä millä eväillä sitä lähdetään liikenteeseen. siis kysehän on teräsmiesretkestä, ei -kilpailusta..... vai miten se nyt menikään