en juossut edes jäätelökioskille, sillä polkaisin kauklahden kotkan kanssa vähän pitemmän reissun. ja fillarikengillä ei pysty juoksemaan.

aamu alkoi lupaavasti. tullinpuomin kohdalla jäin auton ja kanttikiven väliin ja ryppy asvaltissa tömäytti pyörän päin kanttikiveä. siinä ei ehtinyt muuta kuin varmistaa mahdollisimman pehmeä alastulo. silti toinen polvi tuli asvaltti-ihottumalle ja olkapäästä hioutui nahkaa pois. olipa järkevää lähteä autojen sekaan. onneksi fillarille ei käynyt kuinkaan.

kotkan kanssa tavattiin kahdelta haagan shellillä josta jatkoimme viikin kautta porvooseen. helsingin rajalle pääseminen oli tuskallista ja kesti melekin tunnin. pyörätie meni östersundomiin asti ja maantienlaita siitä eteenpäin oli hyvä ja loivapiirteinen polkea. porvoota lähetyessämme liikenne vilkastui ja bussejakin meni ohi. porvoossa istuimme joenrannan kahvilassa tankkaustauolla (pekoni-chilipanini, smoothie, pehmisjäätelö ja puolikas muffinssia). kahvilan edessä vedin näyttävät lipat kun toinen jalka oli pyörässä kiinni ja horjahdin pyörän päälle. onneksi oltiin vieraalla paikkakunnalla ;))

ensimmäinen pummi tuli kun porvoosta piti jatkaa pornaisiin päin. eksyimme vanhankaupungin mukulakaduille. kun paikansimme itsemme emme viitsineet kääntyä takaisin vaan otimme pienen lisälenkin. porvoonjoenvarren tie oli mukava ajella. mäntsälänteltä käännyimme pikkutielle pornaisiin päin. keltasirkut lauloivat, aurinko paistoi, maalaismaisema oli rehevää ei takapuoltakaan hiertänyt. mielessä pyöri peteliuksen "pornoinen-sketsi" jonka loppuhuipentumaa en kuitenkaan kyennyt muistamaan. pornaisista jatkoimme järvenpäähän, jossa istuimme terassinreunalla kokista tuopista ryystäen. aurinko paistoi mutta illan viileys alkoi puskemaan läpi, kello oli jotain seitsemän-kahdeksan.

järvenpäästä jatkoimme järven länsirantaa kohti tuusulaa. pyörätie oli erinomaisessa kunnossa ja täynnä pyöräilijöitä ja rullaluistelijoita. muistelin vanhoja tuusulanmaraton-reissujani (varsinkin sitä milloin vatsa petti ja kykin puskassa viiden kilometrin välein). tuusulasta päätimme jatkaa suoraan helsinkiin. seuraava pummi tuli kohdalla missä vanha tuusulantie erkani moottoritiestä *tiehallinto: pankaa edes tiekyltit paikalleen ja vähän opasteita, pliis*. palveluammatissa oleva kotka lähestyi alkuasukkaita ja pian olimme polkemassa vanhaa tuusulantietä.

tässä vaiheessa olin jo aika hyytynyt, pullosta oli vesi lopussa, eikä jaloissa ollut oikein energiaa vääntää mäkiä ylös. vauhtikin tippui paikoin alle 25km/h. ja vastatuuli ei päästänyt edes alamäessä vapaalle. reissu lopetettiin paloheinän ja lassilan kautta.

lopputuloksena hieno ajo! ei tullut hiertymiä, pahaa kipuilua tai kramppeja. kauklahden kotkalle suurkiitos - pyöräilykuntosi ohittaa meikäläisen vastaavan suvereenisti!