...lauloi junnu vainio salakuljettaja laitisesta. tuon sain todeta lauantaina kuniaisten ulumppiastationilla, missä kisattiin pepathlon (kymmenottelu, missä seiväshypyn tilalla on kolmiloikka) leikkimielisenä maaotteluna peräkylän ponnistus vastaan naula-klubi.

aamu ei lähtenyt putkeen: a-mies lähti töihin autolla. meiltä graniin pääsi kolmella julkisella ja aikaa kului noin tunti. junnujaos oli pakko ottaa mukaan. ostin junnuille eväät ja ankat. ensimmäisessä julkisessa nuorempi totesi toisen ankan kaipaavan päivitystä (=äiti, meillä on tää jo. kuin sä voit olla näin tyhmä). ankan päivitys onnistui kolmannen julkisen vaihdon yhteydessä. tämän takia jäi saamatta stubbin nimmari (kokkareilla oli granissa joku tilaisuus).

kymmenestä lajista pääsin suorittamaan kolme. tämä kuvaa tyypillistä suunnitelmieni toteutumisprosenttia: useimmiten yli puolet suunnitelmista menee perhesyistä mönkään. satanen kulki aikaan 18,9 pituuden kärkitulos oli palttiarallaa 2,90 ja kuula lensi 5,05. joka lajissa hävisin yläasteikäiselle itselleni. junnujaos juoksi viisikymppiä aikoihin 9,1 ja 9,2. eli hävisin juoksussa ala-asteikäsille lapsillenikin. totisesti aika entinen ei totisesti koskaan enää palaa.

110m aitojen (aitakorkeus "alin mitä lähtee") totesin olevan maavaralleni liian korkea (lue:rimakauhu). tässä vaiheessa junnuista vanhempi huomasi saaneensa minua huonommat tulokset pituudessa ja kuulassa. raivoissaan hän repi hattunsa ja paitansa (peliverkkarit onneksi säästyivät). hetki hetkeltä paheneva raivokohtaus pakotti meidät poistumaan stationilta takavasemmalle (harmi, olisin halunnut kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni keihästä, kiekkoa ja kolmiloikkaa)...