loppuaika oli tuommoinen koska oltiin 5.30 jäniksinä eikä jäniksen selässä. tauno (vai tarmo?) oli printannut aikataulukon, 7:49 oli tarkoitus kuluttaa jokaista kilometriä kohti. koska lähtöpamauksesta kului 4:30 siihen että pääsimme lähtölinjan yli, oli tuo aika kurottava kiinni puolimatkaan mennessä. tämä tarkoitti noin 7:30 kilometrejä. koko kisa menikin lähes saksalaisen herätyskellon tarkkuudella: kymppi (bruttoaikoja) 1:21:25, puolimatka 2:45:27, 30km 3:55:27, maali 5:30:05 (nettoaika 5:25:27). kilometriajat heittelivät plusmiinus puoli minuuttia riippuen siitä osuiko kohdalle juomapiste vai ei. alkumatkasta pystyi hyvin skarppaaman hitaan vauhdin ylläpidossa mutta puolenmatkan jälkeen teki kovasti mieli nostaa vauhtia.

paciuksenkadulla ohitimme borat-uikkariin pukeutuneen miehen jonka persposkiin oli maalattu tanskan liput. tällä "sir alex"illa oli suuret kannustusjoukot matkassa, ihan kuohuviinejä ja limusiineja myöten. kuuleman mukaan hän vaihtoi normi juoksuasuun jossain munkkiniemen kohdalla ja pukeutui takaisin borat-vermeisiin viitisen kilometriä ennen maalia.

lauttasaaressa menomatkalla tuli jo kärki vastaan. pätkällä lauttasaari-kaivari keskityin tuttujen bongaamiseen: niitä tuli varmaan kolmekymmentä vastaan. banaanit ja suolakurkut olivat harmillisesti lopussa, vasta paluumatkan lauttasaaressa oli jotain jäljellä häntäpään sakille. paluumatkalla hietalahden kihdalla oli yksityinen huoltopiste: kaljaa ja tupakkaa. otin taskunlämpöisen keskikaljatölkin jota uskalsin juoda puoleenväliin (sitten alkoi huippaamaan päässä). muut odottivat turhaan laulua... kolmessakympissä vetäsin takataskustani karkkipussin jota tarjoilin ympäristöön ja kuusisaaren sillan kohdalla jakelin glukoosipastilleja. geelejä, suolatabuja tai imodiumia ei tarvittu tällä reissulla.

sitten se maalikin tuli aikanaan, vaihdoin paidan ja hölköttelin kotia kohti. raatoauton tapasin mannerheimintiellä ja viimeisen juottolan kohdalle saapuessani siellä oli jo pöydät pakattu autoon.