tuossa aiemmin keväällä vihjaisin uimahyppykurssista. se (uimahyppykoulu tiirojen aikuisten alkeiskurssi) siis alkoi eilen stadikalla(ja mikä tuuri - samassa altaassa kellui eräs työpaikan teknisen osaston äijä...). meitä oli ollut kahdeksa ilmoittautunutta mutta vain viisi oli uskaltautunut paikalle (4 naista ja yksi mies). kaikki naiset olivat äitejä...

ensin lämmittelimme altaan vieressä ja hypimme altaan reunalta ns. tikkuhyppyjä eli tikkusuorana tasajalkaponnistuksella. tasajalkaponnistus oli juoksijalle vaikea, samoin mahan vetäminen sisäänpäin niin että asento pysyy.

sitten siirryimme yhteen metriin, ponnahduslaudalle ja tasanteelle. hypimme tikkua eteen- ja taaksepäin (selkä altaaseenpäin hyppääminen on toisi pelottavaa) ja harjoittelimme pää edellä taittokaatoa (ei ponnisteta vaan "kaadutaan" pää edellä veteen, jalat viimeisenä). tässä pidetään kädet yhdessä, kämmenpuolet ulospäin ja toisella kädellä puristetaan toista (ettei kädet irtoa). kädet suoristetaan kyynärpäät lukkoasentoon asti ja käsivarsilla suojataan korvat. jalat pidetään suorina, vyötäröstä taitetaan ylävartaloa ja hups- kaadutaan pää edellä veteen.

sitä sai kiivetä kolmoseen kokeilemaan. tuli ihan lapsuus mieleen kun lauta heilui jalkojen alla ja altaan pohjaruudukko näkyi mikroskooppisen pienenä. hups veteen - eikä sattunut. jalat olivat kuulemma koukussa. hups veteen - uudestaan. ja uudestaan.

lopuksi kokeilimme ykkösestä tikkuhyppyä kädet lanteilla (höh - en osaa ponnistaa tasajalkaa) ja kerähyppyä (hypyn aikana viedään jalat koukkuun ja otetaan käsillä kiinni). opeteltiin myös nousemaan varpailleen laudan päässä ennen varsinaista ponnistusta. tässä sitä huomasi miten huonoksi on tasapaino päässyt iän myötä...

aika hauskaa hommaa, miksen 30 vuotta sitten keksinyt lähteä kurssille!