tuli viikonloppu. tuli maraton. islannin tulivuoripäästöt olivat päivän sana. osanottoni kavereille joiden lomat saivat kohtalokkaan käänteen!

aamulla oli lätäköt jäässä. startissa oli kourallinen tuttuja kasvoja. osa ilmeisesti säästeli sunnuntaiselle maskulle. käpytikat, peipot, mustarastaat ja pajulinnut tunnistin laulusta. kaksi ensimmäistä kierrosta sujui takin sisuksissa lämmitellen, sitten riisuin sen pois. minulla oli vaaleanpunainen hame ja buffi ja vaaleanvihreä paita. tuija sanoi että näytän ihan hajuherneeltä (itse näytit unikolta oransseissasi!). puoleenpäivään asti keli lämpesi, mutta sitten meni pilveen ja tuuli esti enemmät riisumiset.

  hajuherne on ollut mm postimerkin aiheena

ensimmäinen kierros sujui ajassa 34 minuuttia mistä säikähdin (13.03 bussiin piti ehtiä suihkunraikkaana) niin että kiritin vauhtia. maaliin tulin 4.21, juoksin suihkun läpi, armahdin vanhat addut ikuiseen kiertoon ja ryntäsin bussiin. bussin vaihtopysäkillä odotellessä silmissä rupesi pimenemään ja tein töitä ettei taju olisi lähtenyt. kanssamatkustajat varmaan katsoivat hitaasti moista kännikalaa. seuraavassa bussissa nostin jalat penkille, painon pään polvien väliin ja olo parani ennen sellon pysäkkiä.

tarkoitus oli kiertää hieman sellossa, ostaa syötävää ja jatkaa espoon keskuksen kautta mökille. erinäisistä syistä johtuen myöhästyin junasta ja minun piti kuluttaa ylimääräiset puoli tuntia sellossa. mökillä odotteli myöhöstymisestä nyreä a-mies ja palauttava risusavotta.