lauantaina oli kalenterissa kevätkauden viimeinen hasse. tilastoja laskiessani huomasin että aihetta oli juhlajuoksuun, paitsi kevääntuloa juhlimista, myös uuden vuosikymmenen kymmenettä maratonmatkaa. kokonaismääräkin oli tulossa tasalukuun (160).

olin edellispäivänä myöhäislounaalla kiinalaisessa ja illalla tuntuneet frityyriröyhtäykset tekivät olon epävarmaksi. aamulla piti ottaa ihan varmuuden vuoksi imodiumia. vanhat adidakset päätin ottaa mukaan viimeiselle retkelleen, samoin kasan loppuunkauhtuneita vaatteita. aamun aurinko enteili lämmintä keliä. hiekast puhdistetut kadut puolestaan enteilivät kovaa alkuvauhtia ja sananlaskuista tuttua ahneen loppua. kyseinen ahneen loppu varmistettiin myös perjantaiaamuisella body-jumpalla työpaikan jumppasalissa.

mutta eihän sitä koskaan osaa ennakoida. läksin miikan peesiin kysellen kreikankuulumisia. ajattelin että viikonkisa olisi vienyt pojasta mehut ja kovahko alkuvauhti hiipunut, mutta toisin kävi, puolikkaan väliaika oli kaksi tuntia. yksi oli joukosta poissa: esania etsin siihen asti kunnes mauri kertoi että mies on flunssassa. (hyvä, ehdin jo ajatella että jalka on poikki tjmv). vaatetta piti riisua ja manasin että en ollut ottanut mukaan saksia, joilla olisin saanut pitkistä trikoista lyhyet. vetoketjujen avulla sain kyllä lahkeet rullatua capreiksi. kolmannella kierroksella ennen maalia miikka kiskaisi irti enkä enää pysynyt perässä. loppuajaksi tuli siis "keskimäärin neljä tuntia", minulle 4.02.57 ja miikalle vastaavan verran alle neljän.

kengille, trikoille ja pitkähihapaidalle ajattelin antaa armonaikaa vielä kerran kiellon päälle... västäräkkiä ei ennakkoluuloista poiketen matkan aikana näkynyt. sunnuntain palauttelulenkillä näkyi nokikana ja perhepyöräilyllä joutsenet. pihan kukkapenkissä sinivuokot ovat vielä nupullaan.

EDIT: työmatkabongauksessa heltri vastaan endurance on tämänpäiväisen jälkeen tasapeli 4-4.