vähän tökki ryhtyä maratonille sunnuntaina. sitä se laiskuus teettää, edellisestähän oli jo kolme viikkoa. olisin niin suonut että anders olisi järjestänyt lauantaina, nyt olisi ollut oiva tuplan paikka. mutta kun ei niin ei. oltiin mökillä ja sain auton kisakäyttöön. tuumailin neljän ja puolen tunnin tulosta ja lupasin palata nökille neljäksi.

kisapaikalla ol taas hässäkkä. seppolan porukka kokoontui yhdessä nurkassa ja hasselan porukka toisaalla. tein satasen ostot squeezyltä. ilma oli kymmenisen astetta, pilvinen ja tuuli näytti navakalta ja kylmältä. puin caprit, lyhythiha-craftin, tuunatut hihat ja nuu-muun. http://www.nuu-muu.com/home.htm crafti rupesi haisemaan samantien hieltä vaikken juoksuaskelta ehtinyt ottaa. kengiksi valitsin kesällä alelaarista löydetyt brooksit (en osta yli satasen kenkiä, mutta lähtöhinta tulee olla sataviiskymppiä). brookseilla olin ehtinyt muutaman viikon hinkata työmatkoja mutten yhtään yli viittätoista en ollut juossut.

 tällainen on toinen nuu-muuni (toinen oli päälläni espoossa)

vessajonossa esittäytyi Umpimähkä. se on jännä kun tunnet ihmisen vain netistä ja avattarenakin on joku lapsuudenkuva, niin siti olet muodostanut käsityksen miltä ko henkilön tulisi näyttää, ja hämmästyt kun näet livenä. :) kävelimme yhdessä starttialueelle, mutta kun kävin heittämässä viimeiset pissat pysäköityjen autojen väliin, oli näköyhteys kadonnut. ja lähtökarsinassa on ihan turha etsiä ketään. toivottavasti juoksusi meni hyvin, Umpimähkä!

startin tullessa oli juoksufiilis täysin maassa. tuntuma vauhtiin oli aivan hukassa ja ensimmäisten kilometrien aikana vilkuilin kelloa että olisi edes joku haju missä mennään. kelloni oli valitettavasti väärässä ajassa enkä ollut painanut ajastinta päälle startissa. vaudin kalibroimisessa vierähtikin sitten ensimmäinen vitonen. sitten juoksin kiinni chrisun. chrisu eteni kiitettävää vauhtia, jonkin aikaa teki mieli hypätä kyydistä pois kun kello näytti neljän tunnin loppuaikaa. mutta meno tuntui kevyeltä. vaarallisen kevyeltä. sitten chrisu kertoi vannoneensa parranajon jos neljä tuntia alittuu (maratonparta). no pakkohan sitä oli seurata jos vaikka se toteutuu, vauhti nimittäin oli sillä hikulla. lisäksi chrisu kellotti melkein joka kilometrin vauhdin sekunnilleen ja oli itse asiassa mukava tietää missä mennään. harmi vaan että noutaja tuli kolmannen kierroksen jälkeen, tässä vaiheessa oltiin jo minuutti jäljessä neljän tunnin rajasta. chrisu himmasi, minä kiristin. mutta koska kellottaja puuttui meni se minullakin yliaikaiseksi 4.00.58. sinänsä iloinen yllätys, sillä viikolla oli jo 98km ja zumba ja spinni pohjilla.

auton ehdin palauttamaan ja yhdessä lähdettiin kauppaan. isäntä oli jo juonut kaksi tölkkiä pohjiksi joten minulle jäi kuskin hommat. mökiltä vielä läksin yöksi kotiin että ehdin aamulla järkevään aikaan töihin. bussipysäkki oli mukavasti hesen vieressä. kerrospurilainen ja ranskikset ahhh :)