oli kiva uutinen kuulla että anders järjesti lauantaille kisan. pietarsaareen lähteminen olisi ollut niin suuri operaatio että jäi tekemättä. tänä vuonna talvi oli aikaisessa ja juoksun alkumetrit piti taivaltaa ladun keskibaanalla. onneksi oli hyvin tampattu ettei kengänjälkiä tullut. hiihtoniilot kiersivät kehää kelmeiden lamppujen paahteessa ja parkkipaikka oli aamulla puolillaan autoja. kaikilla tapaamillani kävelijöillä oli mukana nelijalkainen motiivi. cch:n yhteislenkillä oli vain kolme pyöräilijää.

lämpötila oli jotain miinus kuutta, juoksutakin alla oli villapaita. juoksin karhuilla, joita poikani oli pehmittänyt vuoden. nastoilla ei olisi tehnyt mitään, sillä lumi antoi myöden jalan alla ja joka askelta varten piti ponnistaa 150% eli keli ei ollut ennätysten tekoa varten. lumentulon myötä reitin maisema oli muuttunut ihan toisennäköiseksi. ja siinä tienristeyksessä rakenteilla ollut harmaa talo oli vihdoinkin valmis. juoksin miikan kanssa tasaista 32,5-kierrosvauhtia ja odotin milloin miikka lähtee räjähtävään kiriin. juoksu kulki yllättävän kevyesti eikä matka tuntunut pahasti. miikka ampaisi irtiottoon toiseksi viimeisellä kierroksella ja vetäisi viisi minuuttia paremman loppuajan. oma aika oli karvan alta 4.20. tämä oli ensimmäinen phm, jossa kukaan ei ohittanut kierroksella!

perhe tuli paloheinästä hakemaan ja pääsin palautteleviin lumitöihin mökille. ja sitä riitti. ja itsenäisyyspäivänä tuli toinen mokoma lisää. nyt uskon että näillä lumilla päästään joululle asti....