oltiin hiihtolomaviikko lanzaroten playa blancassa kuten aiemminkin. tällä kertaa viikko oli lämmin ja aurinkoinen mikä mahdollisti täysimittaisen lojumisen uima-altaan viressä. tunne, mikä tulee kun astuu lentokoneesta lämpimälle lentokentälle ja kun ensi kertaa pitkään aikaan pääsee lyhyissä lenkille, on sanoin kuvaamaton. suomessa oli lähtöpäivänä -23 ja lanzarotella +23. paluupäivänä suomessa oli enää -10.

juoksukilometrejä tuli 176. en tuhlannut aikaa uusien reittien etsintään vaan juoksin vanhat, tutut ja turvalliset kierrokset suuntaan ja toiseen. iloinen yllätys oli hotelliin rakennettu "aktiviteettiallas", neljä kapeaa n 20m mittaista rataa (lämmitetty merivesi) jossa päivittäin uin vanhemman lapseni perässä kilometrin. kademielellä katselin A-luokan leiriläisten kokoontumisia pyöräilyyn ja juoksutreeneihin. juoksureittieni varrella näkyneet tyhjät geelipussit viestittivät muidenkin kestävyysurheilijoiden olleen liikkeellä. löysin tienposkesta jopa kaksi iskemätöntä geeliä - liekö joltain pyöräilijältä tippunut. huvittuneena seurailin vastaantulevien lenkkeilijöiden vaatetusta. miehillä oli lähes poikkeuksetta jonkin juoksu- tai triathlontapahtuman paita päällä. häpesin omia "viimeisellä matkallaan" olleita ryysyjäni ja mietin että olisi pitänyt ottaa "jag tränar för paloheinämaraton"-paitani mukaan.

papagoyrantojen niemi aamuhämärässä.

kukkulan satulassa femeksen kylä. kylään vei 5km mittainen ylämäki, jossa minut ohittanut pyöräilijäkin luovutti ja kääntyi tulosuuntaan.

vasemmalla kaukaisuudessa siintää majakka, joka oli rannan läntisin kohta.