on päiviä. ja sitten on The Päiviä. lauantai kuului jälkimmäiseen kategoriaan. a-mies (ja auto) linnoittautui viikonlopuksi mökille kaatamaan puita. tyttö läksi synttäreille. poika kiersi vaalikojuja poliitikkojen nimmareitten perässä. minä läksin maratonille (viimeinen palindromijuoksu ennen uutta satalukua). tyttö piti halkea juhlista kaivarista klo 14.30. serkunlapsen ristiäiset alkoivat vuosaaressa klo 16. päätin liikkua polkupyörällä paloheinään ajan säästämiseksi.

koska sunnuntaina vietettiin virpomissunnuntaita päätin pukeutua maratonille virvonta-asuun. vitsan sijoitin takataskuun jossa se mukavasti tahditti juoksua. pukkarissa pikaisesti sutatut poskien maalit feidasivat matkalla. vastaantulijat tosin hymyilivät vi(e)nosti. aamu oli viileä mutta sääennusteesta poiketen aurinko paistoikin päivällä ja keli lämpeni. ladusta oli jäljellä liukas ja kostea muisto joka hidasti etenemistä ihan riittävästi. muuten reitti ja reitinpielukset olivat sulina. puhelinohjasin lapsia. poika saikin sekä väyrysen että kiviniemen nimmarit.

loppuaika oli 4.21, vuoden toiseksi paras. sotkin pikaisesti fillarilla kotiin, kävin pikaisesti suihkussa, vaihdoin juhlavaatteet ja pojan kanssa lähdettiin tytön hakuun (julkisilla). synttärien loppuminen myöhästyi ja ehdimme ristiäispaikalle (julkisilla) viisi minuuttia ennen tilaisuuden alkua. serkunpoika sai hienon nimen: hugo henrik. kahvitusten jälkeen ehdimme juuri vuosaaren tiimariin ostamaan virpomisoksien koristelutarvikkeet. vuosaaressa näimme ryhmän lasten ikäisiä poikia, jotka kantoivat takkiensa alla mäyräkoiria. lapset olivat ns monttu auki moisesta. matkailu avartaa, sanotaan. kotimatka kesti reilun tunnin. olin lievästi sanoen nääntynyt illalla, päivästä suoriutuminen minuuttiaikataululla oli ns työvoitto. kevätseurannasta mainittakoon västäräkki kuudennella kierroksella, lampunkuuppaa nakutteleva käpytikka ja punarinta vuosaaressa.

vitsa siulle muna miulle! huomaa tytön pieneksijääneistä sukkiksista tuunatut irtohihat ja polvisukista tuunatut irtolahkeet.