tämänkesäisen masokistin unelman yhteydessä leivottiin uusi paloheinän fakiiri. tietämättömille: fakiiri on arvonimi viisi masokistin unelmaa (100km juoksukilpailua helsingin paloheinässä) suorittaneille/maaliin kärsineille. fakiirin arvonimi kertoo paiti määrätietoisesta itsensäkiduttamisesta, myös siitä, että ei opi kerrasta että 55 kierrosta paloheinän mäen ympäri ei ole valkoihoisen hommaa. itse kärsin oman fakiiriuteni viime vuonna jasiitä viisastuneena tyydyin vain minimatkaan (maraton) ja huoltopöydän takana kököttelyyn.

kun fakiirikantitaatti lähetettiin matkaan noin kolmenkymmenen muun itsensäkiduttajan kanssa, valtasi mieleni suuri haikeus. olisnko sittenkin tehnyt virhearvioinnin jättäessäni pitkän kisan väliin. minimatkan startti oli kahta tuntia myöhemmin ja suoritin sen intervalliharjoituksena taivaltaen kerroksen fakiirikantitaatin seurana ja juosten reippaampaa vauhtia kantitaatin kierroksella kiinni. loppuaikani 4.36 oli kauden hitaimpia.

varsinainen fakiirinleivonta alkoi iltapäivällä kolmen pintaan, jolloin kantitaatti oli ollut tien päällä jo seitsemän tuntia. kilpailun voittaja tapio tuli maaliin käsittämättömällä ajalla "alta 8 tuntia". ja kelpo kantitaatistammekin leivottiin illan tiimellyksessä, kilometrien jäädessä taakse, tuorein paloheinän fakiiri - ONNEA! ja tervetuloa huoltopöydän tänne puolelle muiden peräkyläläisten fakiirien joukkoon. never say never again.